Vaalien lähestyessä politiikka alkaa muistuttaa yhä enemmän teatteria – eikä aina kovin korkeatasoista sellaista. Lava on valaistu, repliikit hiottu ja roolit jaettu. Yleisönä olemme me äänestäjät, joille tarjotaan yksinkertaistettuja tarinoita monimutkaisista asioista.

Erityisesti opposition puheita kuunnellessa herää väistämättä kysymys: kuinka lyhyt muistimme oikein oletetaan olevan – ja kuinka yksinkertaisina meitä pidetään?