Lapin Kansa kertoi (8.1.) Sierilän vesivoimalaitoshankkeen kariutuneen Kemijoki Oy:ssä johtuen "isoista sähköyhtiöistä" eli Fortumista, UPM:stä ja Helenistä. Jutun mukaan näillä kolmella yhtiöllä on oikeus ostaa 90 prosenttia Kemijoki Oy:n sähköstä, joten oletettavaa on, että asia oli tarkkaan harkittu niissä ennen Kemijoki Oy:n hallituksen kokousta.
Hämmentäviä ovat pohjoissuomalaisten poliitikkojen lausunnot valtion huutamisesta "apuun" tässä tilanteessa. Yllättävyyttä lisää se, että osalla Kemijoki Oy:n hallintoneuvoston poliitikkojäsenillä on koulutus, jonka perusteella pitäisi yhtiöoikeudelliset perusasiat olla selvillä länsimaisessa markkinatalousjärjestelmässä.
Yhtenä rakentamista puolustavista argumenteista oli se, että Kemijoki Oy on "käyttänyt jo parikymmentä miljoonaa euroa rahaa Sierilään." Tuolla perusteellahan voitaisiin alkaa rakentaa mitä tahansa.
Oma johtopäätökseni oli se, että heidän mielestä poliitikoista koostuvan hallintoneuvoston tulisi Kemijoki Oy:n päätöksenteossa ohittaa yhtiön hallitus. Huono yhdistelmä, mikä asettaa valtionyhtiöiden hallintoneuvostojen tarpeellisuuden yhä kyseenalaisemmaksi.
Jutussa ei mainittu kertaakaan matkailua, mitä on sinänsä pidettävä ihmeenä – tänä päivänä jutussa kuin jutussa matkailu tulee jossain roolissa esiin. Voisiko tämä johtua siitä, että mahdollinen 5–10 vuotta kestävä voimalaitosrakentaminen tuskin olisi mikään krediitti voimakkaasti kasvaneelle Rovaniemen alueen matkailulle?
Tuskinpa tänne tulevat, runsaasti matkoistaan maksaneet turistit haluavat tulla seuraamaan voimalaitostyömaan etenemistä. Sama koskee muun muassa Kolarin Hannukaiseen suunniteltua avokaivosta.