Pohjois-Suomen aluehallintovirasto (avi) myönsi kesäkuun lopussa ympäristö- ja vesitalousluvan Ranualle suunnitellulle Suhangon kaivokselle, uuden ympäristöluvan Kittilän kultakaivoksen laajennukselle sekä uuden ympäristöluvan Kevitsan kaivokselle. Samalla ympäristön pilaantumisen riskit kasvavat.
Heinäkuu on työntäyteistä aikaa pohjoista luontoa, vesistöjä ja ihmisten elinympäristöä puolustaville kansalaisille ja järjestöille. Kun muu Suomi lomailee, kaivosten ympäristövaikutuksista huolestuneet käyvät läpi tuhansien sivujen päätöspapereita ja kirjaavat juridisia perusteluja.
Apua viranomaisilta ja asiantuntijoilta on lomakautena vaikea saada, joten lainsäädäntöön kirjatun asianosaisten vaikuttamismahdollisuuden toteutumiseksi päätösten nähtävilläoloaikaa olisi syytä pidentää.
Kaivosyhtiöiden tekniset ratkaisut ja lupaehdot eivät Suomen luonnonsuojeluliittoa ja monia paikallisia vakuuta. Kuvaavaa on, että Suhangon kaivos tarvitsisi kymmenien kilometrien purkuputken johtaakseen puhdistetut jätevetensä Kemijokeen Tervolassa. Jos jätevesi todella olisi riskitöntä, pitkää purkuputkea tuskin tarvittaisiin.
Oikeudessa luonnonsuojelijoiden huoleen on vastattu. Vaasan hallinto-oikeus tiukensi vastikään avi:n päätöstä Kevitsan kaivoksen sulkemissuunnitelmasta ympäristöjärjestöjen valituksen johdosta.
Lapissa on vireillä kaivoshankkeita eri vesistöjen äärelle, uraanivyöhykkeelle ja jopa Natura-suojelualueille, kuten Savukosken Sokliin, Ylitornion ja Rovaniemen Rajapaloille ja Sodankylän Viiankiaavalle. Luonnonvarojen ylikulutus on aikamme kaikkien ympäristöongelmien juurisyy ja kaivosten kiihtyvä esiinmarssi yksi sen oire.
Vihreästä siirtymästä uhkaa tulla myrkynvihreä tikittävä aikapommi, kun kaivoksille luvitetaan vuotavia rakenteita, haitta-aineet sallitaan laskettavaksi vesistöihin ja kaivosten sulkeuduttua paikalliset jätetään korjaamaan jäljet. Tätä emme voi sallia.