Moottorikelkalla on merkittävä kulttuurinen rooli siellä missä sitä käytetään. Kelkka on työkalu, hupilaite ja matkailutuote. Kelkka on myös urheiluväline, rassausharrastuksen kohde ja luonnossa liikkujan apuneuvo.
Monille kelkka on suorastaan elämäntapa, johon käytetään kaikki liikenevä raha. Peltipailakka-podcastissa tutkitaan kelkan ihmeellisiä kulttuureita ja luodaan katsauksia myös tulevaisuuteen.
Sarjan on toimittanut Tapio Nykänen.
Tapio Nykänen kohtasi kahden päivän reissullaan tunnettuja lappilaisia kulttuuripersoonia.
Moottorikelkkailu mielletään helposti miesten maailmaksi. Jos naisia on mukana, heidän ajatellaan istuvan lähinnä kyydissä ja ihailevan maisemia.
Useille moottorikelkka on hupilaite, jolla ajetaan satunnaisesti laavulle makkaranpaistoon tai käyttöesine, joka kuljettaa pilkille tai työmaalle.
Ensimmäisen tehdasvalmisteisen moottorikelkan hankki Suomeen tiettävästi inarilainen opettaja Eino Kukkonen vuonna 1961.
Sähkökelkkojen kenties merkittävin edelläkävijä on ollut rovaniemeläinen Aurora Powertrains, jonka eSled-kelkka on ollut ammattimaisessa safarikäytössä jo muutaman vuoden.
Moottorikelkoilla kisaillaan erilaisissa lajeissa, joista suurelle yleisölle kenties tunnetuin on motocrossia muistuttava snowcross.
Tiettävästi ensimmäinen matkailuun liittyvä "safari" sijoittuu vuoteen 1968, jolloin muoniolainen yrittäjä Arvo Yliniemi kumppaneineen järjesti kelkkareissun Olokselta Kilpisjärvelle. Kuuden päivän matka oli eräänlainen markkinointitapahtuma.
Moottorikelkka on ollut osa pohjoista elämää 1960-luvulta saakka. Ensimmäisen kelkan toi Suomeen tiettävästi inarilainen opettaja Eino Kukkonen vuonna 1961 – laite oli kanadalaisen Bombardierin valmistama Ski-Doo. Jo seuraavana vuonna kelkkoja otettiin koekäyttöön poronhoidon työvälineinä, ja varsin pian koko elinkeinon työtavat alkoivat muotoutua kelkan käytön ympärille.