Työterveyslaitoksen (TTL) julkistaman selvityksen mukaan keskeisintä sote-alan työvoimapulan kannalta on pitää kiinni alalla jo olevista työntekijöistä. Alalla pysymiseen ja sinne palaamiseen kannustaa laadukas perehdytys, työkyvyn tuki, työn muokkausmahdollisuudet ja alan arvostus.
Lähi- ja sairaanhoitajien siirtyminen muille toimialoille on yleistynyt viime vuosina. Lähihoitajien lähtöriskiä lisää alan viime vuonna lisääntynyt työttömyys.
Hoitoalan ja varhaiskasvatuksen pitovoimaa on vahvistettava. Ala koetaan yhä motivoivana, mutta jatkuvat säästötoimet kuormittavat työntekijöitä ja osalle lähtö on ainoa vaihtoehto. Muille aloille siirtyminen on ymmärrettävää, mutta alalla jo olevista kannattaa pitää kiinni. Ammattiosaaminen ja taito ihmisten kohtaamiseen karttuvat työn tekemisen myötä, kaikkea ei opita koulun penkillä.
Henkilöstömitoitus on alan merkittävä kipukohta. Kun edellinen hallitus sai nostettua sitovan vähimmäishenkilöstömitoituksen ympärivuorokautisessa vanhustenhoidossa, toi se toivoa alalle ja paransi työhyvinvointia. Nyt ollaan lähes lähtöpisteessä, kun mitoitusta on madallettu.
Uskon, että järki voittaa vielä. Toivon, että koulutetun hoitohenkilöstön määrä saadaan lähitulevaisuudessa hyvälle tasolle sote-sektorilla ja varhaiskasvatuksessa. Se on edellytys hyvälle hoidolle ja hoivalle, ennaltaehkäisevälle työlle ja tulevaisuudelle.
Varhaiskasvatusta ovat koetelleet lakimuutokset, jotka ovat heikentäneet alan veto- ja pitovoimaa lastenhoitajien keskuudessa. Heidän osaamista tulee arvostaa ja ottaa se kokonaisuudessaan käyttöön lasten hyvinvoinnin edistämiseksi. Hyvää ammattiosaamista hukataan nyt.
Erikoissairaanhoidossa on otettava laajemmin käyttöön lähihoitajan lääkehoidon osaaminen. Se on alihyödynnetty resurssi. Lääkehoito kuuluu lähihoitajan koulutukseen, osaamiseen ja työnkuvaan osana kokonaisvaltaista työtä.
On helpompaa vahvistaa lähihoitajien alalla pysymistä kuin houkutella alalta poistuneita takaisin. Kun ihminen on siirtynyt muulle toimialalle, kynnys palata on usein korkealla. Palkkaus ja työolot ovat merkittävimmät asiat, joilla hoitoalan pitovoimaa voidaan vahvistaa.