Tilaajille

Pis­saa­via poikia ja muita pak­su­päi­tä veis­tä­vä Tommi Toija työstää töissä omia tun­tei­taan – Se­lit­tää, miksi pieni veistos lii­ken­ne­ym­py­räs­sä maksaa kymp­pi­ton­nin

Tommi Toijan tragikoomisten hahmojen rehevät tunteet eivät jätä kylmäksi. Niitä rakastetaan ja inhotaan. Teoksissa näkyvät kuvataiteilijan omat, kipeätkin kokemukset. Pian pyöreäpäisiä tyyppejä on nähtävissä laajan museonäyttelyn verran.

Tommi Toija on tottunut kritiikkiin, jota hänen teoksensa katsojissa herättävät. Toisaalta kansa on ottanut hänen julkiset veistoksensa Helsingissä, Riihimäellä, Jyväskylässä ja Kotkassa omikseen.
Tommi Toija on tottunut kritiikkiin, jota hänen teoksensa katsojissa herättävät. Toisaalta kansa on ottanut hänen julkiset veistoksensa Helsingissä, Riihimäellä, Jyväskylässä ja Kotkassa omikseen.

Iltapäivän pehmeä valo lankeaa ateljeen valtavista ikkunoista. Näkymää Hesperian esplanadille hallitsevat liki satavuotiset hevoskastanjat kookkaine lehtineen. Kaiuttimista soljuu kepeä jazz.

Kymmeniä pyöreäpäisiä hahmoja ja niiden osia seikkailee työkalujen joukossa lattialla ja hyllyillä. Jotkut niistä ovat jo valmiita teoksia, toisten työstäminen vielä kesken. Pienimmät veistoksista kurottelevat tuskin kymmensenttisinä, isoimmilla pelkkä pää on toista metriä.