Ensin avataan konepelti eli pianon tai flyygelin kansi. Sitten hiljennetään kumikiiloilla ne kielet, joiden ei haluta soivan. Sitten aletaan kuunnella intervalleja (kahden sävelen välistä korkeuseroa) yksi oktaavi kerrallaan.
– Värähtely pitää kuulla – esimerkiksi f-a -terssi 6,9 kertaa sekunnissa. Korva kertoo minulle kielen oikean kireyden, joten pääsen eteenpäin yleensä pikku-f:stä ylöspäin ja teen yhden oktaavin alueelle niin sanotun temperoinnin, joka kopioidaan seuraaviin oktaaveihin, pianonvirittäjä Eero Koivisto kertoo.