Lapin Kansan pääkirjoituksessa (23.5.) tunnuttiin kannatettavan eduskuntavaalien uudistusta, joka antaisi oululaisille vaikutusvaltaa siihen, ketkä Lapista valitaan eduskuntaan. Tätä on vaikea ymmärtää.
Vaikka meitä on yhä vähemmän, ei anneta sentään muille sitä päätösvaltaa, joka meillekin vielä demokratiassa kuuluu. Oudolta tuntuisi myös, että yhdessä osassa maata kansanedustajat valittaisiin erilaisella ääntenlaskutavalla kuin kaikkialla muualla maassa. Äänestäjille tämä voisi avautua melko vaikeasti eikä ainakaan lisäisi äänestysintoa Lapissa.
Monissa maissa (muun muassa Britanniassa ja Intiassa) on enemmistövaalitapa, jossa kustakin vaalipiiristä valitaan vain eniten ääniä saanut ehdokas. Suomessa suhteellisuus toteutuu kansainvälisesti verrattain erittäin hyvin. Meillä ei ole laissa säädettyä äänikynnystäkään puolueille, kuten joissakin maissa.
Julkista porua on noussut eniten viime vuosikymmeninä etupäässä silloin, kun joku paikallisesti suosittu vihreä ehdokas on jäänyt valitsematta puolueen heikon vaalipiirikannatuksen vuoksi. Kun kannatusta on riittävästi niin kyllä sitä pienemmästäkin porukasta silti läpi mennään. Esko-Juhani Tennilän läpimeno omalta listalta 14 995 äänellä 1983 vaaleissa sen osoittaa.
Totta kai on surullista, että Lapissa väkiluvun vähenemisen myötä vaalipiirin paikat ovat vähentyneet. Toivottavasti suunta vielä joskus kääntyy.
Jos Kemijärven lukion pitkän matematiikan kursseilta enää mitään muistan, pikaisesti uusien väkilukutilastojen pohjalta laskettuna meillä pitäisi olla kirjoilla reilut 3 000 asukasta enemmän Lapissa, että seitsemäs paikka palautuisi Hämeen vaalipiiristä.
Se on suuri määrä, mutta ei mahdoton tulevaisuudessa etenkin, jos matkailualan työntekijöistä yhä useampi kausiluontoisen asumisen sijaan pystyisi perustamaan tänne kotinsa ja jäisi pysyväksi asukkaaksi.