Suomessa pidetään tärkeänä sitä, että koko maa pidetään asuttuna, eikä väestöä tule keskittää pelkästään kaupunkien ja suurten asutuskeskuksien alueelle.
Pitää huomata, että maaseudun ja kaavoitettujen alueiden ulkopuolella asuvien ja sinne muuttoa suunnittelevien elämistä ja olemista rasittavat monet taloudelliset menoerät, jotka keskuksissa asuvilta puuttuvat. Tällaisia ovat esimerkiksi työmatkat ja koulumatkat sekä kauempana olevat palvelut kuten terveydenhuolto ja päivittäisten hyödykkeiden saanti.
Usein heidän on hankittava ja rakennettava omatoimisesti käyttövesi ja viemäröinti. Heillä on teiden kunnossapitoa ja talvella niiden auraamista, jotka vaativat raskastakin kalustoa lumikolan lisäksi.
Keskusten ulkopuolen hyvät asiat, kuten rauha ja ympäröivä luonto, saattavat joskus tuntua liian vähäisiltä eduilta suurempien elin- ja asumiskustannusten rinnalla.
Oleellista on, että maaseudulla asuvat maksavat veroja samalla tavalla kuin muutkin. He ottavat osaa keskusten kunnallistekniikan maksuun ja kulkevat pimeitä teitään, kun lähiöissä kaivetaan kaapeleita ja johtoja joka taloon.
Tämän he hyväksyvät, koska ovat itse paikkansa valinneet, mutta samalla he toivovat saavansa verohelpotuksia siitä, että pitävät koko maata asuttuna ja maksavat muiden mukavuuksista. He odottavat, että huomioitaisiin kiinteistöveron määrässä ja määräytymisessä.
Tavoitteena on kiinteistöverotuksen uudistaminen niin, että yleinen, vakituisen asuinrakennuksen ja muiden asuinrakennusten kiinteistöveroprosentti ovat pienempiä asemakaava-alueen ulkopuolella. Samalla kuntien tilanne otetaan huomioon valtionosuusjärjestelmässä asukastiheyskertoimen ja syrjäisyyden lisäosan perushintoja korottamalla.
Kirjoittaja on kemiläinen kaupunginvaltuutettu (kesk.).