Matti Kauko kirjoitti erinomaisen analyysin Naton sisällöstä. Kirjoitus vahvisti pitkään muhinutta epäilystäni siitä, että Nato on ontto ja tyhjä sisältä.
Varsinkin Eurooppa on elänyt suuressa illuusiossa ikuisesta rauhasta ja uskosta paperilla tehtyihin sopimuksiin. Rauhansopimuksiin tuhlattu paperi on suorastaan ympäristörikos, eikö mitään opittu Minsk 1- ja Minsk 2-sopimuksista? Ne velvoittavat allekirjoittajamaita turvaamaan Ukrainan rajat, kun se luopui Neuvostoliiton jälkeen jättämistä ydinaseista. Lisäksi Naton demokraattinen päätöksenteko on liian hidas totalitaarista vastustajaa kohtaan.
Nato-prosessi on paljastanut eurooppalaisten valtiojohtajien tietämyksen historiaan ja tuntemuksen idän kulttuuriin. Ukrainan sodassa ei ole mitään uutta ja tämä tulee toistumaan 30–40 vuoden välein.
Miten on mahdollista, että Euroopan puolustus on lähes nollatilassa? Hyökkäysvaunujen määrä on muutamissa sadoissa, vähätkin vaunut huoltamatta, tykistöllä ei ole ammuksia, eikä joukkoja ole koulutettu tarpeeksi.
En luota kriisissä lainkaan kesäkamppeissa apuun tuleviin Kreikan, Italian tai Espanjan joukkoihin. Saksasta ja Ranskasta ei riitä porukkaa edes oman maan puolustamiseen. Tosiasia on, että Nato tarvitsee enemmän Suomea ja Ruotsia kuin toisinpäin. Katsokaa karttaa kalotilta.
Tarjoan vaihtoehdoksi Kalotin puolustusliittoa, olkoon lyhennys vaikka Kato, jonka muodostavat Yhdysvallat, Kanada, Islanti, Tanska Grönlanteineen, Norja, Ruotsi ja Suomi. Tämän ryhmän kulttuuri ja ajatusmaailma on lähellä toisiaan ja tällä saavutetaan yhteinen luottamus päätöksentekoon.