Kemin Intersportin myyjä Heikki Kerkelä on tehnyt suksikauppaa jo neljännesvuosisadan ajan.
–1990-luvulla luistelusuksia meni hyvin kaupaksi. Perinteisen suksen puolella myimme lähinnä voideltavaa suksea, Kerkelä muistelee.
Luisteluhiihto tuli yleisön tietoisuuteen Seefeldin MM-kisoissa 1985, kun Kari Härkönen hiihti 15 kilometrillä voittoon. Luonnollisesti Suomen hiihtokansa kiinnostui myös luisteluhiihdosta.
2000-luvulla markkinoille tuli combi-suksi. Combi-suksella onnistui sekä perinteinen että luisteluhiihto. Combi oli kompromissivalinta molempia hiihtotapaa harrastavien kesken
– Combi-sukset jäivät melko nopeasti pois markkinoilta. Perinteiseen hiihtoon tuli myöhemmin nano- ja optigrip pinnoitteella varustetut voiteluvapaat sukset, mutta ainakaan meillä Kemin Intersportissa niitä ei ole enää myytävänä. Karvapohjasuksien eli skinien osuus perinteisen suksien myynnistä on tänä päivänä jopa 95 prosenttia, Kerkelä sanoo.
Suksikaupassa viime talvi oli huippuvuosi. Suomalaiset viettivät koronarajoitteiden vuoksi lomaa kotimaassa ja löysivät maastohiihdon. Myös Etelä- Suomen lumisella talvella oli positiivinen vaikutus harrastajamääriin.
– Me teemme suksikauppaa pääsiäiseen saakka, joten vielä ei pysty sanomaan tarkkoja lukuja tämän kauden suksimyynnistä. Hyvältähän tämä näyttää. Pieneksi ongelmaksi on tullut tavaroiden saanti, joskin tällä hetkellä tilanne on hyvä. Koronapandemian vuoksi joitain tehtaita piti sulkea ja sillä on ollut hieman vaikutusta valikoimaan, Kerkelä sanoo.
Suksikauppojen perusteella suomalaiset suosivat edelleen perinteistä hiihtotapaa. Intersportin myymistä suksista neljä viidestä on pertsan suksia.
Karvapohjasuksen valttikorttina on helppous. Skinin luisto- että karva-alue tarvitsee ainoastaan putsausta kuituliinalla ja puhdistusaineilla hiihtokertojen jälkeen.
– Skini ei tarvitse pitovoidetta ja suksi on toimintavarma kylmällä ja lauhalla ilmalla. Osa hiihtäjistä laitattaa meillä kauden alussa luisto-osaan parafiinit ja käyttää kotivoiteluna pikaluistoja, jotka ovat helppokäyttöisiä. Jäiset kelit syövät luistovoidetta eniten, toki silloin luisto on kyllä aina hyvä. Skini-karvoilla hiihtää 1000-2000 kilometriä ja ne ovat vaihdettavissa.
Intersportin hyllyillä on pilvin melkoinen määrä erilaisia luistoon ja pitoon käytettäviä aineita. Kalliimpien purkkien kyljessä on hintalappu 80 euroa.
– Kyseessä oleva luistoaine riittää 40:een voitelukertaan, joten yhden voitelun hinnaksi tulee kaksi euroa. Se ei ole lopulta kovin kallista, Kerkelä muistuttaa.
Voideltavia perinteisiä suksia ostavat yleensä iäkkäämmät kuntohiihtäjät.
– He haluavat ja osaavat voidella omat suksensa. Pakkaskelin voitelu on helppoa, mutta liisterin levittäminen pitoalueelle on jo hieman vaikeampi toimenpide.
Osalla hiihtäjistä on edelleen käytössä pitoteipit.
– Pitoteippi on toimiva ratkaisu etenkin pakkaskeleillä. Pluskeleillä se ei ole niin hyvä kuin karvapohja. Skinien yleistymisen myötä pitoteipin käyttö on vähentynyt.
Olkoon kyseessä voideltava tai karvapohjasuksi, niin kaikkein tärkeintä suksen toimivuudessa on oikea jalkavuus eli suksen jäykkyysaste. Kaikki sukset ovat erilaisia, joten saman merkin sisälläkin samanpituisessa suksessakin voi olla isoja eroja.
– Asiantunteva myyjä löytää asiakkaalle oikean suksiparin. Liki joka kausi joudumme vaihtamaan muutaman suksiparin uusiin, sillä annamme myytäville suksille tyytyväisyystakuun. Yleensä asiakas on arvioinut hieman väärin oman hiihtotekniikkansa, jolloin suksen jäykkyys ei ole ollut oikea.
Pitokarvoja myydään myös erillisinä ja niitä on asennettu vanhoihin suksiin. Joitta lopputulos olisi toimiva, niin karvalle tehdään tilaa jyrsimellä suksen pohjaan olaksen molemmille puolille.
Omat hiihtämiskertani jäivät viime talvena yhden käden sormin laskettaviksi. Tänä talvena sukset odottavat vielä autotallin katossa voitelijaa. Pahimmassa tapauksessa ne joutuvat odottamaan siellä vielä pitkälle kevääseen.
Viime talvena orallaan ollut hiihtoharrastukseni tökkäsi lipsuviin suksiin (hyvä tekosyy?). Jaksoin kohtuudella pukata tasatyöntöä Kirnuvaaran laavulle, mutta takaisintulo oli työlästä. Muutama aiempi reissu merenjäällä oli syönyt pitovoiteen pois eikä hiihdosta pienoiseenkaan ylämäkeen tullut mitään. Ei tosin hiihtokunnossakaan ollut kehumista. Ajatuksiin tuli, että hiihtoharrastukseni oli taputeltu. Sukset jalassa voisi mennä korkeintaan pilkille.
Virheestä kannattaa oppia. Mukavaa ja terveellistä harrastusta ei kannata pilata toimimattomiin välineisiin.
Asiallinen hiihtopaketti voi maksaa 500 euroa, mutta kun siitä on hyötyä helposti jopa kymmeneksi vuodeksi, niin satsaus ei tunnu niin pahalta. Toivottavasti tavataan vielä ladulla ja verrataan karvapohjasuksien toimivuutta.