Lapin hyvinvointialueen (Lapha) vuosibudjetti on noin miljardi euroa ja kertyneiden alijäämien kattamisvelvoite vähän alle 200 miljoonaa edellisen hallituksen säätämän rahoituslain velvoittamana. Lapha on omatoimisesti siirtänyt alijäämien kattamisvelvoitetta myöhemmille vuosille ja aloittanut sopeuttamis- ja säästösuunnitelmien valmistelun ja toimeenpanon.
Alueella suurinta valtaa käyttää keskusta, joka on jakautunut Länsi-Pohjan ja muun Lapin fraktioihin. Ne kiistelevät farssinomaisesti erikoissairaanhoidon säilyttämisestä muuttumattomana. Se haittaa, hidastaa ja jopa estää välttämättömien säästötoimien tekemistä ja pakottaa tekemään toimia, jotka ovat haitallisia lappilaisten palveluille.
Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijat olisivat karsineet vielä enemmän erikoissairaanhoidon päivystyksiä ja keskittänyt erikoissairaanhoitoa kuin mitä hallitus päätti. Se onkin vielä edessä, kuten alueiden määräkin.
Soten tavoite oli perustason palveluiden saatavuuden ja laadun parantaminen, kustannusten kasvun hidastaminen ja osaavan henkilöstön riittävyys koko Suomessa. Tämä tuli toteuttaa leveämmillä hartioilla, vähemmällä byrokratialla ja hallinnoimisella.
Juuri erikoissairaanhoidossa liikkuvat isot rahat. Mitä enemmän pienissä yksiköissä päivystetään, sitä enemmän se on pois päivittäisestä aktiivityöajasta ja on kallista vähien ja arvokkaiden resurssien väärinkäyttöä.
Akuutisti tarpeen mukaiseen erikoissairaanhoitoon pääsee aina. Kilometri on yhtä pitkä tulipa mistä suunnasta tai matkasta tahansa. Sen sijaan tutkimuksiin ja hoidon tarpeen arviointiin tulee päästä tasapuolisesti ja nopeasti koko Lapissa. Se on ennalta ehkäisyä ja varhaista puuttumista, joka lisää turvallisuutta ja säästää kustannuksia.
Yhden lapsen/nuoren syrjäytyminen maksaa miljoonan ja aiheuttaa inhimillisistä kärsimystä asianomaisille, perheille ja yhteisölle. Huumerikollisuus, perheiden ja lasten pahoinvointi, ongelmat koulussa ja jopa päivähoidossa ovat lisääntyneet. Näistä palveluista säästäminen on suurta typeryyttä. Jo nyt on nähtävissä alan ammattilaisten loppuun palamista. Huonosti harkitut säästöt kostautuvat kasvavina kustannuksina.
Perustason palveluissakin voidaan säästää, mutta sen on tapahduttava menetelmien ja käytänteiden kehittämisen kautta. Laphassa tehdään hyvää tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa osaamiskeskuksen toimesta. Nämä resurssit on turvattava valtion rahoituksen jälkeenkin.