Kemiyhtiössä työuransa aloittanut ja Metsä-Botnian henkilöstöpäällikön tehtävistä eläkkeelle jäänyt Pekka Mäntynen kuoli kotonaan Kemissä tapaninpäivänä. Hän oli syntynyt 31.5.1939.
Pekka oli Simon poikia, vaikka hän kävikin syntymässä Kemissä samassa talossa, missä sijaitsi hänen viimeinen työhuoneensa. Pekka oli nelilapsisen perheen kuopus.
Pekan opintie alkoi Simonkylän kansakoulussa syksyllä 1946. Viidennen luokan jälkeen hän pyrki ja pääsi opiskelemaan Kemin lyseoon. Käytyään keskikoulun hän jatkoi opintojaan Kemin kauppaoppilaitoksessa ja valmistui sieltä merkonomiksi.
Heti armeijan jälkeen hän pääsi töihin Kemiyhtiöön, missä ensimmäiset työtehtävät olivat osto-osastolla. Siellä hän toimi 8 vuotta varastopäällikön apulaisena. Henkilöstöosastolle hän siirtyi 1971, ensin työhönottajaksi ja myöhemmin työvoima- ja koulutuspäälliköksi. Henkilöstöpäälliköksi hänet nimitettiin 1993, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuoden 1999 lopussa, jolloin yhtiön nimikin oli jo Metsä-Botnia.
Pekalla oli lukuisia ammattiin liittyviä luottamustehtäviä kuten Kemin työvoimatoimikunta, Pohton hallitus, Oulun aluetyöterveyslaitoksen neuvottelukunta, TT:n Kemi-Tornio alueen työmarkkinavaliokunta. Lisäksi hän toimi SYP:n ja sittemmin Meritan Karihaaran konttorin valvojien puheenjohtaja sekä monien yhdistysten tilintarkastajana.
Työuran päätyttyä Pekka toimi Kemiyhtiön perinnesäätiössä ensin varapuheenjohtajana ja sitten puheenjohtajana yhteensä 13 vuotta. Pekan sydäntä lähellä olivat myös maanpuolustustyö ja Lions-toiminta.
Nuoruudessaan Pekka oli monipuolinen urheilija. Hänellä on eri lajeista kaikkiaan 21 piirin mestaruutta. Ykköslajina oli aluksi pesäpallo. Sitä hän pelasi ensin Simon Kirissä ja myöhemmin KemKU:ssa. Pesisuran jälkeen hän pelasi lentopalloa Karihaaran Karussa.
Pekka oli myös hyvä yleisurheilija. Hänen leipälajejaan olivat heitot; keihäs. kiekko ja kuula. Näissä hän edusti useampana vuotena Pohjois-Suomea nuorten Kalottimaaottelussa. Puolustusvoimien mestaruus hänellä on sellaisessa harvinaisessa lajissa kuin käsikranaatin heitossa.
Sotilasarvoltaan Pekka oli reservin majuri. Hän oli suorittanut myös alueellisen maanpuolustuskurssin. Ansioistaan hänet on palkittu mm. SRV:n ritarimerkillä, maanpuolustusmitalilla, sotilasansiomitalilla sekä Vapaussodan Perinneliiton sinisellä ristillä.
Pekka siunattiin viimeiselle matkalle Peurasaaren kappelissa. Häntä jäivät suremaan lähinnä Sirkka-puoliso sekä pojat Kari ja Mikko perheineen ja sisar Helena.
