Ennen viimeistä metsälain muutosta metsänomistaja tuomittiin metsän hävittäjäksi, jos hän oli hakannut vierekkäisistä puista isomman. Tuomioon riitti se, että hakatun puun kanto oli suurempi kuin viereisen puun. Silloin sallittua oli vain jaksollinen kasvatus eli avohakkuu ja viljely. Niinpä sitä kutsutaan usein puupeltokasvatukseksi.

Metsänomistaja oli käyttänyt yläharvennusta eli hakannut järkevästi eniten rahaa tuottavia tukkipuita.