Julkisesti järjestetyillä mielenterveyspalveluissa on vaikeuksia vastata asiakkaiden tarpeisiin. Ongelma on Suomessa ratkaistu Länsi-Pohjassa 1990-luvulla ja Etelä-Karjalassa 2010-luvulla. Yhteistä oli järjestää palvelut asiakastarpeiden ympärille, siinä missä terveydenhuolto on totuttu järjestämään ammattilaisten ja johtajien mieltymysten mukaan.
Etelä-Karjalassa puolet psykiatrisista vuodeosastopaikoista lopetettiin ja vapautunut henkilöstö siirrettiin avohoitoon. Lähetteet lakkautettiin ja terveysasemille perustettiin psykiatrisen sairaanhoitajan vakanssit.
Lisäksi perustettiin ympärivuorokautinen mielenterveys- ja päihdepalvelujen walk in -poliklinikka. Toimintojen ympärille rakentuneesta organisaatiosta siirryttiin prosessiorganisaatioon, jossa ammattilaisten työ sovitettiin läpinäkyvästi yhteen.
Sairaanhoitajien työn tuottavuus kaksinkertaistui Etelä-Karjalassa. Hoitojonot sekä henkilöstön saatavuusongelmat hävisivät ja kokonaiskustannukset laskivat. Vastuun siirtelystä johtuneet potilaiden sisämarkkinat loppuivat.
Lapin Länsi-Pohjaan kehitetyssä avoimen dialogin hoitomallissa on paljon samaa kuin Etelä-Karjalan uudistuksessa, mutta potilastyön moniääninen dialogisuus sekä radikaali elämäntilannelähtöisyys on mallille erityistä. Prosessien sijaan Länsi-Pohjan järjestelmässä tärkein strateginen kyvykkyys on ollut hyvin koulutettu henkilöstö sekä joustava yhteistyö yli organisaatiorajojen.
Sekä Länsi-Pohjassa että Etelä-Karjalassa on ollut vaikeuksia ylläpitää hyviä käytäntöjä ja tulevaisuus näyttää epävarmalta. Lapin hyvinvointialueen tulisikin muodostaa selkeä tavoitetila mielenterveys- ja päihdepalvelujen järjestämiselle ja ottaa kanta Länsi-Pohjan mallin strategiseen asemaan.
Keinot mielenterveyspalvelujen sujuvoittamiseen ja asiakaslähtöiseen uudistamiseen ovat olemassa, mutta keskeinen pullonkaula mielenterveyspalvelujärjestelmien kehittämisessä on johtaminen.