Julkisen sektorin palkankorotukset, erityisesti hoitajien, ovat aiheuttaneet suurta hämmennystä työmarkkinoilla, vaikka yhä on selkeä tarve hoitajien palkkakuopasta nousemiselle, alan veto- ja pitovoiman parantamiselle sekä palvelujen saatavuuden turvaamiselle.
Ovatko hoitajien palkankorotukset todella syynä valtiontalouden romahtamiseen, kuten väitetään? Vai onko syytös vain poliittinen savuverho, jolla halutaan peittää säästötoimien ja työelämän heikennysten todelliset syyt?
Suomen talous ei ole niin hauras, että hoitajien palkankorotukset voivat kaataa sen. Päinvastoin taloudella ei ole varaa siihen, että kansalaiset eivät saa tarvitsemaansa hoitoa eivätkä työikäiset ole mahdollisimman tehokkaasti työmarkkinoiden käytettävissä.
Jos iso osa keski-ikäisistä hyvän koulutuksen ja työkokemuksen omaavista naisista on jatkossa kotona hoitamassa läheisiään, se on iso menetys työmarkkinoille ja taloudelle. Kukaan tuskin uskoo, että hoitajien pitäisi olla alipalkattuja tai että julkisen ja yksityisen sektorin palkkojen välillä pitäisi olla suuri ero.
Hoitajat leimattiin syntipukeiksi jo hallitusneuvotteluissa. Jos julkisen sektorin palkankorotukset ovat syy maan talouden romahdukseen, miksi heikennetään työlakeja, sosiaali- ja työttömyysturvaa sekä tehdään työtaistelut lähes mahdottomiksi?
Syytetäänkö hoitajien palkankorotuksia valtiontalouden tilasta vain siksi, että se on helppo kohde ja saadaan halutut työelämän heikennykset toteutettua ilman keskustelua niiden tarpeellisuudesta? Vastuuta tuntuu olevan vaikea kantaa päätöksistä, joiden moni tietää romuttavan yhteistyön, jota on pitkään tehty työelämän kehittämiseksi.
Lailla määritetty vientivetoinen palkkamalli, jota tarjotaan palkankorotusten katoksi, on julkiselle sektorille mahdoton hyväksyä. Suomessa on noudatettu paria viime kierrosta lukuun ottamatta vientivetoista palkkamallia. Jos vientialojen määrittämä palkkakatto tulisi lakiin, hoitajien palkat jäisivät jälkeen vientialojen kehityksestä. Siksi tulee jälleen aika, jolloin palkkoja on nostettava kunnolla ylös, sillä palkkakuoppaan ei voida jäädä.
Kukaan ei halua kouluttamatonta ja ammattitaidotonta hoitajaa hoitamaan itseään tai läheisiään. Osaamisvaje on riski myös työntekijälle. Kaikki haluavat laadukasta ja hyvää hoitoa. Laatu ja osaaminen maksavat. Miksi tätä ei tunnusteta, kun kyse on hoitotyöstä?