YK:n turvallisuusneuvosto esitti 1947 kahden valtion – Israelin ja Palestiinan – perustamista siihen asti Iso-Britannian hallitseman Palestiinan alueelle. Tämä ei ole vieläkään toteutunut. Israel on vallannut uusia alueita naapurimailta ja nakertanut pala palalta 1949 aselevossa palestiinalaisten haltuun sovittuja alueita pienemmiksi. Lisäksi Israel miehittää Länsirannaksi nimettyä palestiinalaisaluetta ja saartaa Gazaa.
YK on tuominnut Israelin toimet laittomiksi ja vaatinut miehityksen ja saarron lopettamista sekä palestiinalaisalueille perustettujen israelilaisten siirtokuntien sulkemista ja palestiinalaisia eristämään rakennetun aidan purkamista.
YK:n lisäksi monet maat tukevat palestiinalaisia. Palestiinan valtio hyväksyttiin YK:n tarkkailijajäseneksi 2012 ja 2014 EU:n parlamentti antoi tukensa Palestiinan tunnustamistavoitteille. Tähän mennessä 135 YK:n jäsenvaltiota on tunnustanut Palestiinan valtion joukossaan muun muassa Ruotsi – häpeällisesti Suomi vielä toistaiseksi puuttuu. Suurimpana esteenä kahden valtion mallille on Israel ja sitä tukeva USA.
Vaikka en hyväksykään Hamasin aloittamaa Israelin summittaista tulittamista, Hamasin toiminta on ymmärrettävää. Kun ihmiset ovat joutuneet elämään vuosikymmeniä kurjissa oloissa vihamielisen miehityksen ja saarron alaisina, ei ole ihme, että kärsivällisyys joskus pettää ja turvaudutaan epätoivoisiinkin tekoihin.
Nykykonflikti ja myös kaikki aikaisemmat väkivallanteot ja alueella käydyt sotimiset olisi voitu välttää, jos jo 1940-luvulla esitetty kahden valtion malli olisi toteutettu. Jotta alueelle saataisiin pysyvä rauha, mallin toteuttamiseen on aktiivisesti pyrittävä. Siksi myös Suomen on tunnustettava Palestiinan valtio.