Viime viikolla valtioneuvosto on tehnyt päätöksen esittää maamme hyvinvointialueille 300 miljoonan euron uutta rahoitusta Puolustusvoimien tarpeita ja sotatilaan varautumista varten.
Tällainen esitys tietysti muistuttaa ajan vakavuudesta, ja suomalaisten turvallisuutta koskevien kysymysten tulee ylittää hallitus–oppositio -asetelmat. Aina on varauduttava pahimpaan – ja samalla tehtävä kaikki voitava, että pahinta ei tulisi.
Pohjois-Suomessa tiedetään hyvin, miten epäoikeudenmukaisesti Kemin ja Oulaskankaan sairaaloita on kohdeltu.
Jälleen on aihetta kysyä, kuinka järkevää oli näiden ja eräiden muiden sairaaloiden päivystyksellisistä ja muusta toiminnasta leikata 25 miljoonaa euroa? Kyse oli likipitäen samansuuruisesta summasta kuin olutveroalennuksen hinta valtiolle oli.
Nyt niissä sairaaloissa, joihin päivystys on keskitetty, joudutaan aidosti pohtimaan, miten päivystys kestää ja kuinka hyvin se toimii. Jokainen ymmärtää, miten tärkeää mahdollisissa kriisioloissa sairaalapalveluiden saatavuus on, kattavasti ympäri maata. Nyt se ei tunnu kestävän edes rauhallisissa oloissa.
Erillinen täsmärahoitus ei silloin enää riitä kriisejäkään varten, jos perustaso ei toimi ja järjestelmän pohja pettää.