Kesän jättäessä jäähyväisiä se alkaa; muisto menneestä vetää mieltä ja kehoa kohti sinistä syventä.
Onnekkaimmat meistä kävelevät hyiset metrit iho höyryten, keräävät rohkeuden ja kärsivät hetken ennen euforiaa; itsensä voittamista ja kylmän kevyttä hierontaa.
Matka takaisin on aina lyhyempi, ja menomatkan sietämätön tuska vaihtuu tunnottomuuden ja keveyden hurmaan.
Hetki kiukaan pihinässä, ja taas saattaa tulla pakottava tarve mennä takaisin.