Sukseni eivät ole koskaan luistaneet mihinkään, paitsi ylämäessä taaksepäin. Negatiiviset tuntemukseni sivakoimista kohtaan johtuvat pääasiassa heikosta suksihuollosta.
Suurimman osan hiihtämisestäni tein ala-asteella. Pelkosenniemen Kairalan koulun taustamaisemiin ajettiin profiililtaan monipuolinen latu. Hiihtourani huipulla minulla oli elämäni ainoat oikean kokoiset sukset, sinipunaiset Peltoset.
Koulun hiihtokilpailussa hätyyttelin mitalisijoja. Kisassa oikaisin reippaasti, mutta latu olisi jälkikäteen ajatellen ollut umpihankea nopeampi vaihtoehto.