Jalkapallo: "Oli hienoa huo­ma­ta, että seu­ral­la on kova luotto osaa­mi­see­ni", ku­vai­lee ro­va­nie­me­läis­jal­ka­pal­loi­li­ja Vilma Koi­vis­to siir­toaan yhteen Ruotsin huip­pu­jouk­kueis­ta

Pääkirjoitus: Venäjä jatkaa hyb­ri­di­ope­raa­tio­taan Suomen rajalla niin kauan kun se katsoo hyö­ty­vän­sä siitä

äänestä: Mikä on vuoden 2023 sy­käh­dyt­tä­vin lap­pi­lai­nen ur­hei­lu­ta­pah­tu­ma? Äänestä suo­sik­kia­si ja osal­lis­tu ar­von­taan

Kolumni
Tilaajille

Päi­vä­kir­ja: Sai­raus­ker­to­mus


Herään pärinään ja ujellukseen. Tämä ei voi tapahtua tänään, ajattelen.

Lyhyt poraus, pieni tauko, pitkä poraus. Kello on vähän yli kahdeksan aamulla.

Illalla kuume oli noussut yli 38 asteen ja se on herkkua, jota saan nauttia hyvin harvoin. Aamu ei tunnu yhtään paremmalta.

Tauti ohjasi unta. Lähettelimme yöllä serkkuni kanssa toisillemme kirjepostilla matemaattisia pulmia ratkottavaksi. Numerot muuttuivat väreiksi jotka sekoittuivat likaisenkirjavaksi muovailuvahapalloksi pyörimään silmieni eteen. Matemaattisia tehtäviä – niin sekaisin pääni oli.

Onneksi poraaminen seinän takana loppuu lyhyeen. Mittaan kuumeen, 38,2.

Herään seuraavan kerran iltapäivällä. Paita on hiessä. Ei ole kyse mistään ”Afrikan kartasta” selkämyksessä vaan koko manner on huuhtoutunut vesimassojen alle. Tärisen.

Kuiva paita antaa lämpöä ja toivoa.

Hoipun seinästä tukea ottaen alakertaan. Ai että, tämä on flunssaa. Miesflunssaa.

Kellahdan sohvalle. Ulkona on sininen hetki, itse olen punainen ja tukka on sekaisin.

Yritän selvittää kurkkuni ja tajuan että ääni on kadonnut tyystin. Koetan yskähdellä jotain koiralle, joka hymyilee pää kallellaan takaisin: ”Nyt tiedät miltä tuntuu kun sanat ovat vain tukahtuneita haukahduksia.”

Illalla hiivin kipein ja jäykin raajoin huoneesta toiseen. Löysät villasukat pyörivät jaloissa.

Tuntuukohan sitten vanhuksena tällaiselta. Jaloissa sukkien lisäksi pyörivät lapset ainakin tuntuvat lapsenlapsilta. Kuulossani ei ole vikaa: ”Hyshys. Menkää siitä, ottakaa jäätelöä”, kuiskuttelen. ”Mennään sohvalle, isä kertoo teille omasta lapsuudestaan.”

Tytöt pakenevat kiljuen omille teilleen.

Tauti pitää lopulta otteessaan kolme päivää. Aluksi se painaa miehen selälleen maahan ja kähisee: ”Älä rimpuile, pysy siinä!” Vähitellen se hellittää kuristusotettaan, nostaa toipilaan pystyyn ja suoristaa tämän kaulukset. Ovensuusta se henkäisee melodramaattisesti: ”Ethän unohda minua. Palaan taas takaisin.”