Lähdön hetkellä epäilytti.
Pakkanen nakerteli nenää ja sormenpäitä, kun seisoin parkkipaikalla vermeet viritettynä ja valmiina koitokseen.
Edellisen päivän sähköläskipyöräily oli vielä kirkkaana mielessä. Maata ei erottanut taivaasta eikä pyöräreittiä maasta. Ensimmäisen parin kilometrin aikana tein tiuhaan tuttavuutta reittiä reunustavan lumihangen kanssa.
Päälle kaatuva 25-kiloinen sähköpyörä varmisti, että kinoksessa pötköttelystä sai kaiken ilon irti.