Lähes yhdeksänkymppisen isäni muistia on koetellut jo vuosia aatelinen, joksi isä alzheimeriaan kutsuu. Moni tuore tapahtuma tahtoo unohtua tai sekoittua johonkin toiseen, jo aikaisemmin tapahtuneeseen.
Sen sijaan vanhat muistot ovat säilyneet jotakuinkin entisellään. Niitä isä kertoo yhä uudestaan kaikille kuulijoiksi suostuville ja niillekin, jotka vain esittävät sellaista.
Yksi isän lempitarinoista on muisto 1930-luvulta, jolloin hän oli pikkupoika ja sai ensimmäisen hattunsa.