Tapatin hevoseni kuusi vuotta sitten. Silitin sen pehmeää turpaa ja itkin silmät päästäni, kun eläinlääkäri kertoi suuren sydämen lakanneen lyömästä.
En voinut katsoa, kun hevonen työnnettiin kaivurin kauhalla kuoppaan. Samaan monttuun meni harrastukseni, joka oli vienyt paitsi paljon aikaani myös suuren osan ajatuksistani.
Yhtäkkiä minulla oli käytössäni valtava määrä tunteja.