Löysin itseni taas kerran päivittelemästä Ounasvaaran polkujen kulumista ja manaamasta maastopyöräilijöitä ja frisbeegolfin heittäjiä. Huomasin tahattomasti liittyväni niiden ihmisten joukkoon, joiden mielestä Ounasvaaralta ei saa katkaista oksaakaan. Heidän mielestään se on luonnon pyhättö, jossa saa liikkua vain heidän kaltaisensa luontoihminen (joita toivottavasti ei ole montaa muuta).
Onko lähiluonto siis ihmisiä varten? Vai yksin minua ja lintuja varten?
Tuntuu itse asiassa aika hassulta, että juuri samat ihmiset, jotka puoltavat Ounasvaaran arvoa juuri lähellä ihmisiä olevana virkistysalueena, haluavat kieltää siitä virkistäytymisen muuten kuin heidän hyväksymällään tavalla.