Huhtikuu on kuukausista julmin, sanotaan. Tai todetaan ainakin T. S. Eliotin klassikkorunossa Autio maa.
Olen eri mieltä, kyllä marraskuu vie voiton monin tavoin. Syitä marraskuun mahdolliselle julmuudelle keksin heti ainakin pari.
Ei ole enää syksy, mutta harvoin vielä kunnon talvikaan. Marraskuu on jotain epämääräistä, kuin välitila, joka tuntuu kestävän vähintään kolme kuukautta.
Se tuntuu erityisen ankealta niinä vuosina, kun lunta ei ole yhtään, lämpötila litisee nollan tuntumassa ja yön pimeys vaihtuu päivän tukevaksi harmaudeksi niin ettei eroa juuri edes huomaa.