Raskaina aikoina tarvitaan valoisia ja kepeitä tarinoita, joita onneksi yhä on. Tämä ei kuitenkaan ole yksi niistä. Tämä on tarina siitä, miten lapsuus voi loppua yhtäkkiä ja varoittamatta.
Tavallinen lauantai-ilta vuonna 1990 itäsuomalaisessa pikkukaupungissa.
Olen tullut juuri saunasta, yöpuku päällä, hiukset vielä kosteina. Ovikello soi ja minut pyydetään ovelle.