Nappisilmäinen polvenkorkuinen makkaramme ryntää vastaan heti, kun kotiovi on sulkeutunut. Se kiehnää jaloissa ja rummuttaa innostuksissaan hännällään seinää niin, että koko eläin heiluu.
Se nuuhkii naaman, matkalaukun, varmuuden vuoksi vielä uudestaan kasvot ja rientää sitten hakemaan Petrus-nimisen kalmaripehmolelun esiteltäväksi.
Emme ole nähneet kohta kahteen kuukauteen, mutta näköjään minua ei ole unohdettu.