Jos isältä sattu suutuksissa kamarin puolela päässeen helkkari tai joskus jopa perhana, niin äiti keittiön puolela tuhahti paheksuvasti.
Vaikka minun hyäluontonen isä saatto joskus menettää hermot jonku pikkuasianki takia, niinko vaikka sillonko lehmät ei käsittähneet mennä navetanovesta ulos hakhaan ensimmäisenä kesäpäivänä, en koskhaan kuullu tuon väkevämpiä kirosanoja kotona.
Ylheesä isän noituminen oli pelkkä Kah!, jos vaikka lapsenlapsi kaato maiot hänen ruokalautaselle.