1960-luvulla koulunsa käyneen äitini kanssa tuli puhetta lounaasta. Hän oli vakuuttunut, että hänen lapsuudessaan ei syöty lounaita, ei koulussa eikä kotona.
Tarkennettakoon, että ravintoa toki lapettiin suuhun keskipäivän aikoihin, mutta sitä ei sanottu lounaaksi. Hänen mieleensä ei muistunut, millä nimellä ateriaa kutsuttiin, joten otin kännykän käteen ja aloin etsiä tietoa.
Puolinen, puolipäiväinen, louna, päivällinen, murkina. Eri puolilla Suomea keskipäivän ateriaa on kutsuttu eri nimillä.
Hämäläinen päivällinen on muille murrealueille siirtyessään nytkähtänyt kellotaululla muutaman tunnin eteenpäin.