Olen aina myöhässä. Kaikki alkoi oikeastaan jo syntyessäni. Minun piti putkahtaa maailmaan helmikuun lopulla, mutta syntymäpäiväni on kuitenkin maaliskuussa. Siitä se kierre lähti.
Tuntuu pahalta myöntää itselleen olevansa myöhästelijä, joten googlasin asian. Tarkemmin ajateltuna olenkin aikaoptimisti. Se tarkoittaa ajan riittoisuuden yliarvioimista ja kuulostaa sanana kivemmalta.
Opin termin Helsingin Sanomien jutusta.