Minulla on rutiini, josta nautin suuresti. Vähän niin kuin sarjamurhaajilla.
Kun lopetan maalaamisen, menen kylpyyn.
Olen taiteilija, ainakin omasta mielestäni. Kuten kirjoitin erääseen runooni 15-vuotiaana: "Olen taiteilija, kai joku vielä joskus uskoo sen – että olen." (Tuolloin en vielä osannut maalata. Olin traaginen runoilija.)
Koska asun pikkuruisessa kerrostalokaksiossa, minulla ei tietenkään ole kookasta, hohtavan valkoista leijonantassuammetta, vaan anopilta lainattu istuma-amme.