Tiedotusvälineet tuottavat paljon juttuja traumatisoitumisesta ja sen vaikutuksesta. Vähemmän saamme tietoa siitä, mikä meitä yksilöinä ja yhteisöinä voisi auttaa, kun voimme huonosti. Kaikki mikä satuttaa, ei aiheuta pitkäaikaista traumatisoitumista.
Viime vuoden aikana olemme saaneet lukea pohjoisen lehdistä matkailualan epäkohdista, ilmaston lämpenemisen pysyvistä muutoksista luontoon ja ympäristöön, saamelaisten totuus- ja sovintokomission toiminnan etenemisestä sekä kalakantojen suurista muutoksista. Kaikkien näiden takana on aina yksilöitä, ihmisiä, jotka ovat kokeneet vaikeuksia tai tulleet väärin kohdelluiksi.
Kun ihmiset pelkäävät syystä tai toisesta, heiltä katoaa mahdollisuus toimia. Pelkäävä ihminen ei kykene puolustamaan itseään eikä toisia. Pelkäävän toiminta keskittyy vain päivästä toiseen selviytymiseen ja näin usein myös irrottautuminen itseä satuttavasta ympäristöstä tulee vaikeaksi ja joskus jopa mahdottomaksi – oli sitten kyseessä ihmissuhde tai työpaikka.
Määräaikainen sesonkeihin painottuva työ on yleistä Lapin matkailualalla. Yritysten toiminnassa korostetaan usein työllistämisen toivottua vaikutusta pohjoisessa. Työllistäminen on tärkeää, mutta se ei saisi tapahtua työntekijöiden hyvinvoinnin kustannuksella.
Yksilötasolla ollaan jälleen tilanteessa, jossa se, joka reagoi ja kokee epäoikeudenmukaisuutta jää usein yksin. Pahoinvointi on epäoikeudenmukaisen kohtelun luonnollinen seuraus. Olomme helpottuu usein jo kun tiedämme, ettemme ole yksin ja se mitä koimme oli totta ja väärin. Elinkeinoelämän eettisyys sekä luontoa että ihmisiä kohtaan on hyvinvoinnin edellytys.
Yksinäisyys satuttaa ja sairastuttaa. Yksinäisyyttä aiheuttaa kokemus ulkopuolelle jäämisestä, joka on voinut syntyä jo varhain lapsuudessa tai elämän muutoksien seurauksina. Puhumattomuus estää meitä kokemasta vertaisuutta ja saamasta lohtua.
Ulkopuolelle jättäminen voi olla myös rakenteellista. Saamelaisten pakkosuomalaistamisen takana on monta vaiettua ja surullista tarinaa kaltoinkohtelusta, syrjinnästä ja yksinäisyydestä. Totuus- ja sovintoprosessin tarkoituksena on tunnistaa epäkohdat ja niiden vaikutukset nykypäivään. Toipuminen on yksilöllinen, mutta jaetut kokemukset ja yhteisöllisyys auttavat monia.
Traumaterapiakeskuksessa on kehitetty vakautumisryhmiä eri tavoin traumatisoituneille 2009 lähtien. Ryhmän tavoitteena on auttaa havainnoimaan traumatisoitumisen seurauksia nykyhetkessä.
Vakautumisryhmässä osallistujat saavat tietoa traumatisoitumisen vaikutuksista, oppivat tunnistamaan jokapäiväiseen elämään liittyviä vaikeuksiaan sekä löytämään yhdessä säätely- ja selviytymiskeinoja. Ryhmässä ei keskitytä muistelemaan menneisyyden traumakokemuksia tai niiden aiheuttamia tunteita. Tämän on huomattu olevan toipumisen kannalta olennaista.
Vakautumisryhmä vähentää tehokkaasti syyllisyyden ja häpeän tunteita, jotka voivat estää rakentavaa vuorovaikutusta. Toiset huomioon ottava vuorovaikutus on avain anteeksi pyytämiselle, anteeksiantamiselle ja oikeudenmukaisen kohtelun tarjoamiselle.