Dok: Mies
★★★ Alku ei lupaa paljon. Miehestä ja miehistä kertova kolmiosainen dokumenttisarja käynnistyy puhuvilla päillä.
Jo ensimmäisten minuuttien aikana ruudussa ehtii jutustella viisi miestä: kuoronjohtaja, kääntäjä, nuorisoasuntolan hoitovastaava, entinen tietotoimiston johtaja ja nykyinen museonjohtaja.
Käänne tapahtuu puolivälissä. Pelin avaa Ruotsin kansallismuseon suomalainen johtaja Berndt Arell töräyttämällä, että pahinta mitä miehelle voi sattua, on homoksi kutsuminen.
–Tytöillä se on huora, pojilla homo. Niillä on sama arvolataus. Homoksi luuleminen merkitsee epäonnistumista, Arell analysoi.
–Ylimpänä kaikissa hierarkioissa on valkoinen heteromies.
Eivätkä avaukset siihen jää.
Seuraavaksi Arell tuumaa, että kalun mittaamista tehdään kaiken aikaa. Se alkaa koulun suihkussa voimistelutunnin jälkeen ja jatkuu läpi miehen elämän.
–Sen avulla määritellään oma asema, Arell kiteyttää.
Ei yhtään tavallista miestä
Pöydän puhdistamisen jälkeen muidenkin miesten mietteet alkavat kiinnostaa. Ajatuksia herättää esimerkiksi hoitovastaava Björn Ågrenin teoria:
–Tyttärestä tulee samanlainen kuin nainen, joka hänet synnytti. Pojat sen sijaan syntyvät joksikin, jonka on oltava erilainen. Siksi monet miehet eksyvät.
Kahden naisen, Emma Fogelholmin ja Janna Thorströmin , ruotsinkieliselle Ylelle tekemä minisarja on tärkeä jo siksi, että se on olemassa. Kapeakuonokrokotiilistäkin lienee tehty enemmän tv-dokumentteja kuin miehestä.
Avausjaksoon valikoituneiden kahdeksan miehen roolin voi silti kyseenalaistaa.
Miksi juuri he ovat mukana? Kukaan heistä ei ole ns. tavallinen. Esimerkiksi yksi on ruotsia puhuva puolisaksalainen homoseksuaali ortodoksi kuvataiteilija.
Yle Teema & Fem maanantai 9.4. klo 20.30