Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Paa­si­ki­ven-Kek­ko­sen linja sa­na­he­li­nää

Vielä nykyäänkin elää sitkeänä kuvitelma, että Paasikiven-Kekkosen linja oli yhtenäinen ulkopolitiikan oppirakennelma. Jatkumo, jossa Kekkonen vei eteenpäin Paasikiveltä saamaansa ulkopolitiikan viestikapulaa.

Tosiasioiden kanssa käsitys yhdenmukaisesta linjasta on jyrkässä ristiriidassa. Kekkosen linja antoi Neuvostoliitolle väylän ohjata Suomen sisäpolitiikkaa. Kekkonen antoi naapurille mahdollisuuden vaikuttaa kaikkiin ratkaisuihimme. Jopa yli sen, mitä naapuri edellytti.

Paasikivi ajoi asiallisia ja toimivia suhteita Neuvostoliittoon, vaikka takana olivat raskaat sodat aluemenetyksineen. Hän veti rajan – sisäpolitiikka hallitusratkaisuineen oli Suomen oma asia. Neuvostoliiton vaikutus niihin oli Paasikivelle vieras ajatus.

Hän osoitti tämän konkreettisesti tukemalla 1940-luvun lopulla Fagerholmin vähemmistöhallitusta, jota Neuvostoliitto moukaroi raskaasti. Presidenttinä Kekkonen sitä vastoin veti tukensa Fagerholmin laajapohjaiselta "yöpakkashallitukselta" jo hallituksen nimityspuheessaan. Hän teki sen, koska tiesi Neuvostoliiton olevan hallitusta vastaan.

Kirjoittajan mukaan Paasikiven ulkopoliittinen linja erosi merkittävästi Kekkosen linjasta.
Kirjoittajan mukaan Paasikiven ulkopoliittinen linja erosi merkittävästi Kekkosen linjasta.
Kuva: Lehtikuva

Esimerkit todistavat linjojen eron. Kekkonen meni niin pitkälle, että hirvitti. Imelä ystävyyden jatkuva vakuuttelu sekä historian tarkoituksenmukaiset, Neuvostoliittoa miellyttävät tulkinnat ja naapurin tarpeeton mielistely olivat asioita, joita ei voida liittää Paasikiveen.

Neuvostoliitto ei myöskään rahoittanut Paasikiven vaalikampanjaa toisin kuin Kekkosen. KGB:n miehet tulivat operoimaan presidentintekijöiksi ja muutoinkin Suomen sisäpolitiikan aktiiviseksi osapuoleksi vasta Kekkosen myötä. Paasikivi ei myöskään intoutunut ylistämään Stalinia suureksi Suomen ystäväksi kuten Kekkonen.

Nykytilanteessa Suomi varmasti haluaisi Paasikiven tavoin asiallisia ja molemminpuolista kunnioitusta ilmaisevia suhteita Venäjän kanssa. Hyökkäämällä Ukrainaan Venäjä romutti tämän mahdollisuuden.

Uhriutumalla, valehtelemalla ja historian vääristelyllä Venäjä syventää kuoppaa suhteissa. Vasta kun putinismi kuolee, edellytykset suhteiden normalisoitumiselle voivat löytyä. Senkin jälkeen tiedostamme imperialistisen Venäjän olemassaolon. Haluamme normaalin kanssakäymisen Venäjän kanssa, mutta olemme läntiseen arvoyhteisöön kuuluva itsenäinen toimija.

Markku Melaranta