Vaaleilla on tunnetusti paitsi piristävä myös panikoiva vaikutus poliitikkoihin. Tämä nähtiin kuluvalla viikolla, kun oppositio- ja hallituspuolueet "yhdistivät" voimansa vanhushoivan saattamiseksi kuntoon pikavauhdilla.
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) kertoi aloittavansa välittömästi valmistelun sitovasta hoitajamitoituksesta vanhuspalveluissa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun oppositio teki asiasta välikysymyksen sekä lakialoitteen sitovan hoitajamitoituksen kirjaamisesta vanhuspalvelulakiin. Hetken näytti, että kokoomus jää vastustamaan hoitajamitoitusta yksin, mutta sitten sekin liittyi kannattajien joukkoon - sekavien selitysten kera.
Operaatio tähtää siihen, että vanhushoivassa on oltava jatkossa vähintään 0,7 täysiaikaista työntekijää hoidettavaa henkilöä kohden. Nyt luku on 0,5 ja sekin vain suositus. 0,7 tarkoittaisi sitä, että vanhusten hoivalaitoksissa pitäisi olla viiden hoitajan sijasta (suositus) seitsemän hoitajaa (pakko) kymmentä hoidettavaa kohden.
Tosin poliitikkojen yksimielisyys ei yllä lakimuutoksen toteuttamisaikatauluun asti. Opposition mielestä muutos on mahdollista saada voimaan vielä tällä vaalikaudella eli käytännössä kuudessa viikossa. Hallituksen mukaan lakiesitys ehtii eduskuntaan vasta tulevien eduskuntavaalien jälkeen.
"Ryhtiliikkeen" taustalla vaikuttaa tapaus Esperi, joka nosti - jälleen kerran - otsikoihin vanhushoivan huonon tolan. Ongelmahan ei ole sinänsä uusi, sillä siitä on keskusteltu julkisuudessa jo vähintään viimeiset 30 vuotta.
Ongelman syytkin ovat olleet kauan tiedossa. Kyse on siitä, ettei työntekijöitä ole tarpeeksi. Tästä kärsivät paitsi hoidon taso ja hoidettavat myös vanhustyössä olevat hoitajat, jotka väsyvät työtaakkansa alla. Alan huono maine näkyy jo myös siinä, että vanhushoivaan on yhä vaikeampaa saada työntekijöitä.
Minimimääräisestä hoitajamitoituksesta tulee helposti maksimi. Silti se on parempi kuin suositus, jota kaikki eivät edes noudata.
On selvää, ettei pelkkä lakiin kirjattu numero ratkaise koko ongelmaa. Hoitajamitoituksen toimivuus riippuu paljon hoidettavien kunnosta ja siitä, minkä verran hoitoyksikössä on muuta kuin hoitohenkilökuntaa. Uusien hoitajien lisäksi vanhushoivassa tarvitaan lisää valvontaa. Tämä kaikki maksaa arviolta 200-250 miljoonaa euroa vuodessa, ja maksajina ovat jo ennestään tyhjätaskuiset kunnat. Entä mistä taiotaan lähes 4 000 uutta hoitajaa?
Eivätkö haasteet tähän lopu. Yli 85-vuotiaiden määrä on lähes tuplaantunut viimeksi kuluneen 15 vuoden aikana ja jatkossa tahti vain kiihtyy. Lisäksi hoidettavien kunto on yhä huonompi. Seuraava keskustelun aihe voisi olla se, mistä löytyvät rahat ja hoitajat tulevien vuosikymmenien vanhushoivaan.
P.S.
Urheiluministeri, puoluejohtaja Sampo Terhon (sin.) mukaan hallitus harkitsee valtiollisten hautajaisten järjestämistä Matti Nykäselle. Kunnianosoitus suodaan yleensä vain presidenteille. Terhon avaus kertoo enemmän gallupsyöksykierteisen prosenttipuolueen epätoivosta kuin Nykäsen urheiluansioista. Medialta tämä homma on jo lähtenyt lapasesta, mutta valtiojohdolta toivoisi enemmän kylmäpäisyyttä. Kyseessä on turhan kallis vaalimainos olkoonkin, että tapahtumaan voitaisiin kytkeä samalla myös sinisten hautajaiset.