Terveysasiantuntijat ovat kantaneet jo kauan huolta siitä, etteivät lapset ja nuoret liiku tarpeeksi. Liikkuminen on vähentynyt varsinkin yläasteikäisten joukossa. Kouluikäisille suositellaan 1–2 tunnin reipasta, rasittavaa liikuntaa päivittäin. Vain kolmasosa yltää tähän. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen mukaan jopa lähes puolet lapsista ja nuorista kuuluu liikuntaseuraan. Silti lapset eivät liiku riittävästi.
Liikunnan terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Vähemmän liikkuvilla lapsilla on enemmän liikkuvia enemmän psyykkisiä oireita, kuten alakuloisuutta, ärtyneisyyttä ja nukahtamisvaikeuksia. Niinikään erilaiset pää-, vatsa- ja hartiakivut ovat vähemmän liikkuvilla yleisempiä. He ovat myös yksinäisempiä ja heillä on negatiivisempi käsitys omasta kehostaan.
Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että lapset pitäisi saada liikkumaan nykyistä enemmän ja pidempään. Vapaa-aikatutkimuksesta selviää, että iän karttuessa lapsen seuraharrastus, ohjattu liikunta ja samalla liikkumisen määrä vähenee. Usein se loppuu kokonaan viimeistään siinä vaiheessa, kun liikunta muuttuu omatoimiseksi.
Ratkaisevaa liikkumisen jatkuvuuden kannalta on liikuntaharrastuksen sisäistäminen. Tässä vanhemmilla on tärkeä rooli. Mitä enemmän he liikkuvat lapsensa kanssa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä lapsi jatkaa liikunnan harrastamista myös myöhemmässä elämässään.
Kaikki vanhemmat eivät ole liikunnallisia, minkä takia heidän on vaikea toimia liikuntaesimerkkinä lapsilleen. Oiva ratkaisu ongelmaan on ohjata lapsi urheiluseuraan, joita moni tämän päivän aikuinen saa kiittää elämänmittaisesta liikunnallisuudestaan.
Ikävä kyllä kaikilla ei ole varaa laittaa lapsiaan ohjattuun liikuntaan. Monen lasten ja nuorten suosiman (väline)urheilulajin kustannukset ovat korkeat. Yli sadan euron kuukausimaksu on liikaa perheelle, jonka tulot riittävät hädin tuskin arjen perusmenoihin. Lasten harrastaminen voikin muodostua taloudelliseksi taakaksi, kun kustannettavaksi tulevat seuramaksujen lisäksi varusteet, hallivuokrat ja pelimatkat. Sosiaalinen paine harrastaa samaa kuin ikätoverit saattaa olla niin kova, että se sotkee vähävaraisen perheen talouden vuosiksi.
Vapaa-aikatutkimuksen mukaan perheen taloustilanne näkyy lasten liikkumisessa. Pienituloisten perheiden lapsista vain yksi kolmesta liikkuu viikoittain liikunta- tai urheiluseurassa, hyvin toimeentulevien perheiden lapsista useampi kuin joka toinen.
Jos lasten halutaan oikeasti liikkuvan enemmän, vähävaraisten perheiden lapset on huomioitava seuratoiminnassa nykyistä paremmin esimerkiksi stipendeillä. On sääli ja suuri vääryys, jos vanhempien lompakon paksuus ratkaisee sen, varttuuko lapsesta liikuntaa rakastava aikuinen vai ei.
P.S.
Sotena tunnettu sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on hallinnut politiikkaa jo reippaat kymmenen vuotta. Se on synnyttänyt mielikuvan tehottomasta ja kalliista terveydenhuollosta, joka kaipaa kipeästi päivittämistä. Mielikuva on väärä ainakin, jos ruotsalaisia on uskominen. Sikäläisen Health Powerhousen vertailun mukaan Suomen terveydenhuolto on Euroopan eliittiä, kuudenneksi paras 35:sta Euroopan maasta. Täällä potilaat hoidetaan erinomaisen hyvin erittäin halvalla. Ei ihme, ettei sote ota onnistuakseen, kun lähtökohtakin on jo huippua.