Jos joku vielä elätteli toiveen rippeitä Vuotoksen/Kemihaaran tekoaltaan rakentamisesta Kemijoen yläjuoksulle, on korkein aika laittaa toiveunelle piste. Viimeinen naula allasarkkuun tuli korkeimmasta hallinto-oikeudesta (KHO), joka hylkäsi Rovaniemen kaupunginhallituksen, Saarenkylän omakotiyhdistyksen ja Rantaviirin asukasyhdistyksen asiaa koskeneet valitukset (LK 12.4.). Ne kohdistuivat valtioneuvoston reilu vuosi sitten tekemään päätökseen hylätä Lapin liiton laatima Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavaehdotus Kemihaaran osalta.
Lapin liitto päätti merkitä Pelkosenniemelle, Savukoskelle ja Sallaan sijoittuvan, 5 000 hehtaarin Natura-alueen maakuntakaavassa vesi- eli tekoallasalueeksi 2016. Valtioneuvostolle tämä ei käynyt. Se hylkäsi kaavan allasvarauksen osalta 2018. Valittajat vetosivat muun muassa tulvasuojeluun, mikä oli viime vaiheessa myös Vuotoksen/Kemihaaran ajajien tärkein allasperustelu. KHO:een tämäkään perustelu ei purrut, vaan lopputuloksena oli - jälleen kerran - täystyrmäys allashaaveille.
Lapin liitto ajoi Vuotosta vuosikymmenet. Alussa hanketta perusteltiin etupäässä säätösähköllä. Kun KHO hautasi Vuotoksen ympäristösyihin vedoten 2002, liitto muutti taktiikkaa ja ryhtyi puhumaan Kemihaaran tulvasuojelualtaasta. Kemijoen tulvariskien hallintaa pohtinut työryhmä esittikin 2015 tekoaltaan rakentamista ensisijaiseksi toimeksi Rovaniemen tulvasuojeluun. Altaalla oli tarkoitus suojata kaupunkia erittäin harvinaiselta, 250 vuoden välein toistuvalta suurtulvalta.
Lapin liitto lopetti Vuotos-taistelunsa vasta siinä vaiheessa, kun Juha Sipilän (kesk.) hallitus torppasi Kemihaara-hankkeen 2018. "Näköpiirissä ei ole tilannetta tai poliittista asetelmaa, että asia voisi lähitulevaisuudessa muuttua. Tälle asialle on aika panna Lapissa piste", liiton puheenjohtaja Markus Lohi (kesk.) totesi tuolloin (LK 2.2.2018).
Vaikka Lapin liiton päätös ei ollut kaikkien lappialaispäättäjien mieleen, se oli ainoa oikea. Jälkiviisaasti voidaan todeta, että Lapin ylimmältä edunvalvojalta meni turhan pitkä aika väistämättömän totuuden hyväksymiseen. Liiton olisi pitänyt irtaantua Vuotoksesta jo 2002 KHO:n päätöksen myötä, jolloin se olisi voinut keskittyä enemmän muihin, Lapille tärkeämpiin hankkeisiin.
KHO:n päätös hylätä valitukset ei yllätä ketään. Lopputulos oli jo etukäteen selvä, sillä lain mukaan valittaminen on tällaisessa asiassa mahdollista vain, jos valtioneuvosto on tehnyt lainvastaisen päätöksen. Siitä tässä tapauksessa ei ollut kyse.
Vuotos ehti hiertää lappilaisten välejä useamman sukupolven ajan. Enää siihen ei ole tarvetta. Riitaisaa vuotosteluaikaa ei tule ikävä. Lapin on aika katsoa eteenpäin ja siirtää ristiriitojen tekoallas kaikin tavoin lopullisesti muistojen joukkoon.
P.S.
Naiset ja miehet ovat Suomessa lähes tasa-arvoisia. Tuorein todiste tästä on uusi eduskunta, jonka 200 paikasta 93 meni naisille ja 107 miehille. Naiskansanedustajien määrä on uusi ennätys, jonka myötä Suomi siirtyy reilusti maailman kymmenen kärkimaan joukkoon kisassa, missä ynnätään naisten osuuksia eri maiden parlamenteissa. Tasa-arvon eteen tehtävä työ on silti yhä kesken. Sukupuolet ovat täydellisen tasa-arvoisia vasta siinä vaiheessa, kun miesten ja naisten määrän laskemiseen parlamenteissa ei löydy mitään järkevää syytä.