Suomi on yksi Euroopan metsäisimmistä maista, joka hoitaa metsiään esimerkillisesti. Täällä harjoitetaan kestävää metsätaloutta, missä hakkuiden määrä alittaa selvästi metsän vuotuisen kasvun. Lisäksi huomattava osa metsistämme on suojeltu pysyvästi hakkuilta.
Voisi kuvitella, että luonto kiittää Suomea. Ei kiitä ainakaan, jos maamme eläin- ja kasvilajien uhanalaisuudesta kertovaa Punaista kirjaa (2019) on uskominen. Kyseessä on Suomen ympäristökeskuksen julkaisema uhanalaisuusarvio, jonka mukaan lähes 12 prosenttia noin 22 500 eläin- ja kasvilajistamme on uhanalaisia. Pelkästään lintulajeistamme noin kolmannes kuuluu tähän joukkoon. Valtaosa uhanalaisista lajeista elää metsissämme.
Mikä pahinta, uhanalaisten lajien määrä on kasvanut vajaassa kymmenessä vuodessa 1,4:llä ja 20 vuodessa lähes neljällä prosenttiyksiköllä. Suomen luonto köyhtyy kasvavalla vauhdilla, eikä maan luonnonmukaisin osa Lappikaan ole säästynyt köyhtymiseltä. Täällä vakavin uhka kohdistuu tunturilajeihin.
Suurimmat lajien uhkaajat ovat metsätalous ja perinnemaisemien umpeenkasvu. Metsien tilaa heikentävät erityisesti vanhojen metsien, suurten puiden ja lahopuun väheneminen. Perinnemaiseman muuttumisen taustalla ovat maatalouden muutokset, missä tuotanto on siirtynyt pienistä suurempiin ja tehokkaampiin yksiköihin. Tämä on hävittänyt perinteisiä maatalousympäristöjä ja samalla niiden lajeja. Lapissa merkittäviä uhkatekijöitä ovat myös porojen ylilaidunnus ja ilmastomuutos, jonka myötä metsäraja nousee ja avotunturit lumenviipymäalueineen katoavat.
Luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen on ollut jo pitkään Suomen eri hallitusten tavoitteena. Loppupelissä talous on ajanut aina luonnon ohi.
Rehellisyyden nimissä on todettava, ettei uhanalaisuusongelmaan löydy helppoa ratkaisuja. Metsien hakkuita ei voida lopettaa, eikä maataloutta voida palauttaa aikaan, jolloin pieni oli kaunista. Ilmastonmuutosta voidaan toki yrittää torjua, mutta siinäkin Suomi on vain yksi pieni pala maapallon kokoisessa palapelissä.
Uhanalaisuuden kasvu onkin helppo ohittaa olankohautuksella. Maailmassahan riittää yhä kasvi- ja eläinlajeja, vaikka pieni osa niistä katoaisikin. Tässä yhteydessä on hyvä tiedostaa, että kyse on lopullisuudesta. Kun joku laji katoaa, sitä ei saada koskaan takaisin. Sekin kannattaa muistaa, että luonto on iso ja monimutkainen ekosysteemi, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Jos huolestuttava kehitys halutaan oikeasti saada pysäytetyksi, uhanalaisten lajien pelastamiseksi on tehtävä nykyistä enemmän työtä ja uhrauksia. Kyse on vaikeista, poliittista valinnoista, sillä tämäkään ongelma ei ratkea ilman rahaa.
P.S.
Lähes puolet kansasta haluaa, että jokaisessa maakunnassa on jatkossakin täyden palvelun ensiapu- ja synnytyssairaala. Kolmannes on valmis luopumaan synnytyssairaalasta, kunhan maakuntaan jää täyden palvelun ensiapusairaala (MT 11.3.). Nykylain mukaan sairaalan on haettava poikkeuslupaa synnytyksille, jos niiden määrä laskee alle tuhanteen vuodessa. Näin on käynyt Lapin molemmissa ensiapu- ja synnytyssairaaloissa (Kemi ja Rovaniemi). Harvassa taitavat olla lappilaiset, jotka ovat valmiit siirtämään synnytykset Lapista Ouluun.