Pääkirjoitus

Pää­kir­joi­tus: Kaikki kodit eivät ole enää kullan kal­lii­ta

Asunto on monen suomalaisen arvokkain omaisuus. Arvoa lisää ainakin tunnetasolla se, että asuntoa on maksettu vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Harva tulee ajatelleeksi sitä, ettei asunnon - oli se sitten osake tai omakotitalo - arvo ole enää välttämättä se, mikä se on joskus ollut. Järkytys voikin olla suuri, kun omistaja joutuu luopumaan asunnostaan muuton takia ja laittaa sen myyntiin.

Lapista löytyy runsaasti vanhoja ja jopa uudempia asuntoja, joiden myynti on vaikeaa. Osa asunnoista ei käy kaupaksi edes alehintaan, eikä ongelma koske vain haja-asutusaluetta. Esimerkiksi Kemin Rytikarissa on myynnissä kerrostalokolmio 13 000 eurolla, eikä ostajaa tahdo löytyä (LK 14.2.). Vastaavia tapauksia löytyy monista muistakin kuntakeskuksista.

Oma koti on yhä kannattava sijoituskohde, jos asunto ja sijainti ovat hyvät. Olennaisinta on, miten kyseinen alue kehittyy. Kasvukeskuksissa hinnat ovat yhä nousussa, kun taas muuttotappioalueilla hinnat jatkavat laskua. Näin on ollut jo pitkään.

Suunnilleen kymmenen vuotta sitten asuntojen systemaattinen hinnanlasku levisi pieniin ja jopa keskisuuriin, lähes 50 000 asukkaan kaupunkeihin. Nyt voidaan todeta, ettei kyse ollut tilapäisestä laskusta, eikä se johtunut taantumasta, kuten aluksi arveltiin. Edes talouden nousukausi ja lainojen nollakorot eivät ole kääntäneet asuntojen hintoja nousuun.

Haja-asutusalueen asunto-ongelmista on puhuttu pitkään, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt ongelman laajuus. Asia koskee arviolta noin kolmea miljoonaa suomalaista, joilla on rahat kiinni asunnossaan. Lapistakin heitä löytyy iso joukko.

Asunnon arvon laskulla on muitakin seurauksia kuin vain se, että moni on luulemaansa köyhempi. Osa ihmisistä asuu asunnossaan ikänsä, jolloin asunto on tehnyt tehtävänsä. Ongelmia syntyy siinä vaiheessa, kun eteen tulee muutto ja asunnosta pitää päästä eroon. Usein asunnosta saatu raha ei riitä uuden asunnon hankkimiseen uudelta paikkakunnalta varsinkaan, jos se on kasvukeskus.

Pahimmassa tapauksessa asunnon arvo(ttomuus) on muuton ja samalla myös työvoiman liikkuvuuden este. Monen säästöt ovat kiinni asunnossa. Jos se osoittautuukin lähes arvottomaksi, muuttopäätös voi muuttua.

Ongelma on niin suuri, etteivät valtionpäättäjät voi ohittaa sitä olankohautuksella. Helppoja tai ainakaan halpoja ratkaisuja ei ole tarjolla. Yksi sellainen on asuntojen romutuspalkkio, jota Vuokraturvan toimitusjohtaja Timo Metsola on ehdottanut.

Muuttotappiokuntien asuntojen systemaattinen hinnanlasku on syytä nostaa esiin tulevissa eduskuntavaaleissa. Uuden hallituksen on etsittävä keinot ongelman ratkaisemiseksi.

P.S.

Aki Kaurismäki luopuu taiteen akateemikon arvonimestään vastalauseena hallituksen metsä- ja kaivospolitiikalle. Hän vaatii perustuslakiin muutoksia, joiden myötä kansallisvarallisuuden tuhoaminen, haaskaaminen ja luovuttaminen vastikkeetta yksityisiin käsiin määriteltäisiin rikokseksi, joka käsiteltäisiin valtakunnanoikeudessa. Kaurismäki ei ole ensimmäistä kertaa isänmaan asialla. Joku voi vielä muistaa sen, kun mies uhkasi muuttaa Portugaliin, jos Suomi liittyy Natoon. Tosin filmigurulta jäi huomaamatta, että Portugali kuuluu jo Natoon.