Mitä pitäisi ajatella sotilaasta, joka ampuu itseään jalkaan ja alkaa sen jälkeen riidellä itsensä kanssa siitä, minkä väristä kiristyssidettä hänen kannattaa käyttää valtaisan verenvuodon tyrehdyttämiseen?
Tuskin tällaisen sotilaan kannattaa odottaa ainakaan ylennystä, jos hän ylipäätään selviää kriisistään hengissä.
Kyseinen sotilas on kuin Britannia, jonka parlamentti hylkäsi pääministeri Theresa Mayn EU:n kanssa neuvotteleman brexit-sopimuksen murskaäänin 202-432. Britannian on määrä erota EU:sta maaliskuun lopussa. Tiedossa on, että ilman sopimusta saarivaltiota uhkaa hallitsematon talouskaaos. Maan hajoaminenkin on mahdollinen, sillä skotit ovat jyrkästi brexitiä vastaan.
Äänestystulos oli murskaava, koska parlamentti vastusti sopimusta yli puoluerajojen. Tosin vastustuksen syyt vaihtelevat. Osa edustajista on pettynyt sopimuksen ehtoihin, osa taas vastustaa EU-eroa ja toivoo uutta kansanäänestystä. Niitäkin löytyy, jotka toivovat eroa ilman sopimusta.
Kaikki on vielä aidosti auki. Mayn on määrä esitellä parlamentille varasuunnitelmansa ensi maanantaihin mennessä. Hän voi yrittää saada EU:lta lisämyönnytyksiä, mutta niitä ei ole juuri luvassa. Toinen vaihtoehto on anoa EU:lta pidennystä neuvotteluaikaan, mikä sekään tuskin auttaa asiassa. Kolmas vaihtoehto on ajaa silmät kiinni seinään eli kohti sopimuksetonta eroa ja toivoa parasta tai ainakin sitä, ettei Britannia muutu Euroopan Kuubaksi.
Neljäs ja monien brexitin vastustajien mielestä paras vaihtoehto on EU-eron peruminen. Parlamentti voi tehdä sen ilman uutta kansanäänestystäkin, mutta sellainen tuskin sopii tähän tilanteeseen. Tosin äänestyksen lopputuloskaan ei olisi varma, vaikka brexitin vastustajat ovatkin mielipidemittausten mukaan tällä hetkellä voitolla.
Sopimuksen kaatuminen kertoo brittien ylimitoitetuista brexit-odotuksista. Moni odotti eroprosessista helppoa ja eli harhakuvitelmissa, missä entinen supervaltio olisi kyennyt poimimaan parhaat karkit EU-pussista. Pettymys olikin suuri, kun neuvottelupöydissä selvisi, että karkkipussissa oli vain pahoja karkkeja.
Brexit on varoittava esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun tunne ohjailee kansankunnan järkeä. Brittien EU-ero perustui populistien viljelemiin utopistisiin mielikuviin ja suoranaisiin valheisiin, joiden seurauksista he eivät populisteina kanna vastuuta.
Hyvät neuvot ovat nyt kalliit Britanniassa. Manner-Euroopan suunnalta katsottuna helpoin tapa ratkaista pattitilanne olisi uusi kansanäänestys. Tosin ongelmana voisi olla se, mitä kansalta tällä kertaa kysyttäisiin. Nyt vaihtoehtoja eivät ole vain ei tai joo, vaan myös lähtö EU:sta sopimuksen kanssa tai ilman sitä.
P.S.
Rovaniemeläiset ovat siunailleet viime viikot päättäjiensä siunaamaa kiinteistökauppaa, missä pari vanhaa, arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemaan kerrostaloa siirtyi yksityiseltä kaupungin omistukseen 7,5 miljoonalla eurolla. Samaan aikaan Rovaniemi etsii epätoivoisesti säästöjä, jotta se selviäisi lakisääteisten palvelujen järjestämisestä ilman lisävelkaa. Päättäjät ovat perustelleet salassa tehtyä kauppaa Aallon perinnön säilymisellä ja muulla ympäripyöreällä, kun kaupunkilaiset ovat tivanneet syytä moiseen (LK 16.1.). Veronmaksajat ansaitsevat parempaa.