Esko Fält esittää uudeksi olympialajiksi kalastusta, koska nykyisillä urheilulajeilla ei pärjätä, eikä tule mitaleita (LK 15.8.). Minua hän esittää kalastuslajien päävalmentajaksi, minkä pestin otan heti vastaan.
Olen kouluttautunut vaativaan tehtävään kymmeniä vuosia pyytämällä nuotta- ja rysäporukoissa pari miljoona kiloa pääosin särkikalaa yli 150 järvestä. Olen roskakalapyynnin Suomen mestari vuodelta 1979 – 10 960 kiloa yhdellä rysällä kiiskeä Ranuan Saarijärvestä.
Kalastusolympialaisiin voi alkaa treenata ensi talvena pyydysrakennuskurssilla. Alamme paulottaa perinnepyydyksiä, rysiä tai nuottia materiaalina nylon tai polyten.
Saaliskalana ovat ahven, hauki, kuha, kiiski, salakka, särki, lahna, säyne ja norssi. Eniten pisteitä saa kiiskestä ja särjestä. Virhepisteitä saa siiasta ja lohikaloista, jotka vapautetaan uimaan kuten nytkin hoitokalastuksessa. Myös iso ahven, kuha ja pienet hauet vapautetaan uimaan, koska ne petokaloina parantavat vesistöä.
Rysäpyynti tehdään yksilölajina, nuottaus parina kuten inaaminen on perinteisesti tehty. Rysäkalastus kestää jäänlähdöstä perttuliin, jonka jälkeen alkaa nuottaus, kuten on satoja vuosia toimittu.
Kalastusolympialaiset pitäisi järjestää Suomessa, koska meillä on kymmeniä miljoonia kiloja luonnonvaraista risukalaa järvissämme, jolla ei ole nykyisellään käyttöarvoa.
Urheilija, joka paulottaa Riian hampusta luokkirysän hauenpyyntiin ja tarjoaa kapahaukea olympiakomitealle, on lähes varmasti palkintosijoilla. Ja vaikka kävisi yhtä kehnosti kuin viime olympialaisissa, ei yhtään mitalia, tulisivat järvemme tuottavaan kuntoon olympiavalmennettavien pyytäessä risukaloja valmennuskautenaan. Fosforitasot putoavat ja avokalat lisääntyvät.
Rehellisenä Lapin miehenä otan täyden vastuun kalaolympiadin epäonnistumisesta. Kalakultamitalista otan vastaan kehnopalkkaisen kalastusministerin pestin ikiaikaisena.