MTK:n maankäytön asiantuntija Juho Ikonen spekuloi (LK 4.9.), josko maanomistajan olisi mahdollista saada osuus mailtaan poimittujen luonnonmarjojen tuotoista silloin, kun toiminta on järjestelmällistä ja organisoitua. Tällaisen ajatuksen toteuttaminen on varsin haasteellista, eikä pelkästään jokaisenoikeuksiin liittyvien rajanvetojen takia.
Luonnonvarakeskuksen satoseurantojen ja kasvillisuuskartoitusten perusteella tiedämme, että suomalainen metsä tuottaa mustikkaa keskimäärin noin 20 kiloa/hehtaari vuodessa. Metsätilan keskikoko on noin 32 hehtaaria, joten yksittäinen metsätila tuottaa mustikkaa keskimäärin 640 kiloa vuodessa, osa enemmän ja osa vähemmän tai ei lainkaan.
2010–2020 järjestäytyneille markkinoille kerättiin mustikkaa noin 5 miljoonaa kiloa vuodessa. Jos puoletkaan tästä kerättäisiin yksityismetsistä, marjamäärän kokoon saamiseksi tarvittaisiin sopimukset marja-alan yrityksen ja noin 4 000 metsänomistajan välillä, jos oletamme että marjat poimitaan keskimääräisestä metsästä.
Käytännössä määrä olisi huomattavasti suurempi, koska vuosien väliset alueelliset satovaihtelut ovat suuria. Marjayritys ei voisi luottaa siihen, että yksittäisen alueen metsänomistajien tiloilta marjaa saa joka vuosi.
Lisäksi hyvien poiminta-alueiden maanomistajien löytäminen, kontaktointi ja sopimusneuvottelut, poiminnan kohdistaminen sopimuskumppaneiden metsätiloille, maanomistajakohtaisten poimintamäärien seuranta, poiminnan logistiikka ja poimintakorvausten transaktiot tuhansille metsänomistajille olisivat erittäin haasteellisia. Todennäköisesti liian haasteellisia, jotta ajatus olisi ainakaan sellaisenaan toteuttamiskelpoinen.