– Parasta puusepän työssä on, kun työn jäljen näkee saman tien, sanoo puualan perustutkintoa suorittava Kimi Granroth ja esittelee puusta tekemäänsä vinkeännäköistä lipaston pienoismallia.
29-vuotias Granroth on yksi lukuisista Lapin ammattiopiston aikuisopiskelijoista. Hän aloitti opintonsa puoli vuotta sitten, oltuaan ensin kahdeksan vuotta työelämässä.
Kahdeksan vuoden aikana Granroth ehti työskennellä muun muassa kultakaivoksella, asbestipurkumiehenä sekä timpurina. Lukuisten rakennus- ja saneeraustöiden myötä puuala alkoi tuntua omalta jutulta ja Granroth palasi takaisin koulunpenkille aikuisopiskelijana.
Ensi jouluna hän on valmis teollisuuspuuseppä.
Lapin ammattiopiston aikuisopinnot suoritetaan näyttöperusteisella tutkinnolla. Tarvittavat taidot opetellaan joko koulussa tai työelämässä, ja opittu ammattiosaaminen todennetaan tutkintotilaisuudessa arvioitavalla työllä. Ammattitaito on voinut kertyä myös aikaisemmasta työkokemuksesta, ja jo olemassa olevat taidot otetaan huomioon henkilökohtaista opintosuunnitelmaa tehdessä.
– Opintojen myötä etenkin uusi teknologia on tullut minulle paljon tutummaksi. Puusepän työ ei enää ole pelkästään sirkkelin ja höylän kanssa tekemistä, vaan työ tehdään koneella uusinta tietotekniikkaa hyödyntäen, Granroth kertoo.
Määränpäänä yrittäjyys
Valmistumisen jälkeen Granroth aikoo perustaa opiskelijatoverinsa kanssa oman puualan yrityksen. Yrityksen toimenkuvaan kuuluu muun muassa 3D-mallinnusta, vesidippausta sekä laserpolttoa. Granrothille on kertynyt yrittäjäkokemusta aikaisemmin työelämässä, mutta tietämättömämmälle opiskelijalle Lapin ammattiopisto tarjoaa runsaasti myös yrittäjyyteen kannustavia opintoja.
– Aloitamme omien mallien suunnittelun jo kesällä, ja firman toiminta saadaan pyörimään vuodenvaihteessa. Omia ideoita on saanut toteuttaa vapaasti jo opintojen aikana, Granroth kertoo.
Granrothin tulevaisuudensuunnitelmat ovat nyt selvää pässinlihaa, mutta näin määrätietoinen hän ei ole aina ollut. Opiskelumotivaation hän löysi vasta aikuisiällä.
– Nuorempana opiskelin kolme vuotta kokkikoulussa. Silloin minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Menin vain massan mukana. Lopulta opinnot jäivät kesken, koska ala ei kiinnostanut ollenkaan.
Granroth painottaa, ettei opiskelupaikan valinnassa pitäisi turhaan kiirehtiä.
– Nuorille pitäisi tarjota peruskoulun jälkeen mahdollisuus tutustua eri alojen työpaikkoihin ennen kuin mennään kolmeksi vuodeksi kouluun pänttäämään. Kiinnostava ala löytyy, kun pääsee näkemään, mitä työ oikeasti pitää sisällään.
Asiakaslähtöisyys tuo opiskeluun monipuolisuutta
Taisto Hietala on kyynärpäitään myöten auton moottoritilassa ja nykii osia varmoin ottein.
– Tässä vaihdetaan jakopäänhihnaa, hän tokaisee ja jatkaa auton parissa työskentelyä.
21-vuotias Hietala aloitti autoalan aikuisopinnot muutama kuukausi sitten. Aikaisemmin Hietala kokeili rakennusalan opintoja Sodankylässä, mutta päätyikin palaamaan takaisin Rovaniemelle, kun ala ei tuntunut omalta ja paikkakunta oli vieras.
Hietala päätyi työharjoitteluun paikalliseen autohifiyritykseen. Autojen kanssa näprääminen on ollut Hietalan intohimo aina, ja työkokemuksesta inspiroituneena hän päätti tehdä harrastuksestaan itselleen ammatin.
Mahdollisuus opiskella autoasentajaksi löytyi ammatillisen aikuiskoulutuksen puolelta. Ammatillinen koulutus Lapin ammattiopistossa on käytännönläheistä ja juuri käsillä tekeminen on Hietalalle tärkeä osa opintoja.
– En ole koskaan ollut kova lukemaan kirjoja ja pelkän teorian pänttääminen on tuntunut vaikealta. Tässä pääsee tekemään itse omin käsin.
Suurin osa koulussa tehdyistä töistä on asiakastilauksia. Näin opiskelijat pääsevät heti työelämään kiinni ja vuorovaikutukseen asiakkaiden kanssa.
– Ärsyttäisi jos pitäisi tehdä samaa asiaa uudestaan ja uudestaan. Asiakastyöt tuovat hommaan vaihtelua, Hietala kertoo.
”Löysin itsestäni ammatillisuuden”
Myös aikuisopiskelija Suvi Sammalniemi innostui koulunkäynnistä uudestaan työkokeilun aikana. Hän toimi päiväkodissa henkilökohtaisena avustajana erityislapselle.
– Tarkkailin työntekijöiden tekemisiä, ja huomasin, ettei työ ollut vain siistimistä ja perushoitoa. Halusin oppia kaiken sen, minkä he jo tiesivät, hän kertoo.
Sammalniemi aloitteli aikoinaan lähihoitajan opintoja, mutta jätti lopulta koulun kesken ja jäi kotiäidiksi. Viidentoista vuoden jälkeen viisilapsisen perheenäidin oli jälleen aika palata opintojen pariin.
– Olin pitkään kotiäitinä, ja ajattelin, ettei minulla ole edes potentiaalia muuhun. Löysin opintojen myötä itsestäni ammatillisuuden ja tajusin, että voin olla paljon muutakin kuin pelkkä äiti, Sammalniemi hymyilee.
36-vuotias Sammalniemi kertoo, että toisinaan perhe-elämän yhteensovittaminen opintoihin on ollut haastavaa. Hän kuitenkin kehuu opintojen joustavuutta ja on saanut paljon vertaistukea omalta ryhmältään.
– Jos lapsi esimerkiksi sairastaa, deadlineja voi sovitella helposti opettajan kanssa, Sammalniemi kertoo.
Lähihoitajan opintoihin sisältyy runsaasti työssäoppimisjaksoja. Lähiopiskelun ohessa joka tutkinnon osaan kuuluu kuusi viikkoa työssäoppimista sekä tutkintotilaisuus.
Työelämään valmentaminen onkin ollut vahvasti mukana heti opintojen alusta asti.
– Työelämässä harjoittelu on erittäin tärkeää, koska siellä pääsee heti soveltamaan sen, minkä on koulussa oppinut.
Tällä hetkellä Sammalniemi on erikoistunut opinnoissaan lapsiin ja nuoriin, mutta etenkin työskentely erityislasten kanssa olisi hänelle sydämen asia. Valmistuttuaan hän pyrkii takaisin päiväkotitoiminnan pariin.
– Jatko-opinnot alan parissa siintää jo mielessä, mutta ensin haluan saada työkokemusta, Sammalniemi pohtii.
Lisätietoa aikuisopiskelusta ja alkavista koulutuksista löytyy verkkosivuilta www.edulappi.fi