Olli-Pekka Salminen esitti (LK 29.8.) Kemijoki Oy:n omistajatahoille otsikolla ’’Löytyykö rahkeita voimalaan’’, että niiden tulisi arvioida Kemijoki Oy:n Ailangantunturin pumppuvoimahankkeen kannattavuutta.
Vaihteleva tuuli- ja aurinkosähkön tuotannon kasvu muuttaa Suomen energiajärjestelmää vauhdilla, minkä lisäksi yhteiskunnan sähköistyminen ja tulevaisuuden teolliset investoinnit kasvattavat sähkön kysyntää. Tämän myötä kasvaa myös tarve sähköjärjestelmää tasapainottavalle säätövoimalle ja suuren mittakaavan sähkövarastoille.
Yhtenä merkittävänä ratkaisuna säätövoiman ja sähkön varastoinnin kasvavaan kysyntään Kemijoki Oy selvittää pumppuvoimalaitosten rakentamisen mahdollisuuksia Pohjois-Suomessa.
Yhdessä omistamme Kemijoki Oy:stä yli 14 prosentin osuuden. Lapin Sähkövoima Oy:n omistus jakautuu laajasti Pohjois-Suomeen. Omistajatahoihin lukeutuu muiden muassa 23 kuntaa tai kaupunkia.
Meillä on hieno mahdollisuus arvioida hankkeen kannattavuutta ja hyväksyttävyyttä yhdessä muiden Kemijoki Oy:n omistajien kanssa. Mikäli hanke täyttää vaatimamme kriteerit, voimme edetä hankkeessa eteenpäin.
Nyt on saatu valmiiksi hankkeen keskeisenä osana tehty ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA-menettely). Siinä on selvitetty laajasti rakentamisen, käytön ja toiminnan ympäristövaikutuksia päättymisen jälkeiseltä ajalta sekä hankkeen vaikutuksia ihmisiin ja yhteiskuntaan.
Arviointimenettely toimii perustana hankkeen myöhemmässä vaiheessa tapahtuvalle luvitukselle. Vielä ei siis ole lopullisen päätöksenteon aika.
Pohjoissuomalaisina energia-alan toimijoina haluamme sijoittaa ja investoida ensisijaisesti Pohjois-Suomeen. Investointien avulla luomme menestymisen mahdollisuuksia ja toimeliaisuutta myös tänne. Olemme tyytyväisiä hankkeen luomista mahdollisuuksista sekä virinneestä keskustelusta.
Salmisen kirjoitukseen on jäänyt suuruusluokkavirhe, joka on hyvä korjata: pumppuvoimahankkeemme kustannusarvio, 800 miljoonaa euroa on noin neljä kertaa, ei siis 40 kertaa suurempi kuin Sierilän voimalaitoshankkeessa. Alkuperäiseen kysymykseen vastauksemme on, että onneksi rahkeita riittää.