Sosiaalinen media näyttää elämän pääsääntöisesti kuplivana onnena. Ka, mikäpä siinä. Epäilen jatkuvan onnen totuudellisuutta.
Jäin pois Facebookista, kun hyppäsin virkauralta vapaaksi. Kaipaan naamakirjasta muutamaa mukavaa ryhmää. Mutta en kaipaa tiedonanturointia tavarataivaan autuudesta, tapaamisista, uusista vaatteista, kampauksista, huulipunasta, aterioista tai ulkomaanmatkoista, skumpan juomisesta, suihkussa käymisestä tai nukkumaan menosta.
Tyttäreni ihana wicca-noitiinkin paneutunut ystävätär kantoi ylpeänä T-paitaa, jossa luki – anteeksi jälleen tuhmat sanat – ”positiivisuus on perseestä”.
Nyttemmin positiivinen psykologia on vallannut mielen orkesterinjohtajien, päivystävien elämäntapaohjaajien nuotistoa.