Kiitokset sekä Markku Melarannalle (LK 1.9.) että Kimmo Suopajärvelle (29.8.) vastineista kirjoitukseeni koskien Ukrainan rauhaa (LK 27.8.).
Me ja muut, erityisesti Ukrainan alueella olevat, haluamme kaikki rauhaa. Miten se onnistuu, siitä olen eri mieltä niin Suopajärven kuin Melarannan kanssa, vaikka kannatan sinällään kansainvälistä oikeutta (Suopajärvi), rajojen koskemattomuutta (Melaranta) ja myös Ukrainan itsemääräämisoikeutta (Suopajärvi ja Melaranta). Muistutan, että niitä on aina sovellettu rauhaan liittyen.
Hyvin tiedämme, että presidentti Vladimir Putinin ”erityisoperaatio” jatkuu, emmekä todellakaan tiedä, mitä tulevaisuus siihen liittyen tuo tullessaan. Sen tiedämme, että Venäjä ja Ukraina ovat molemmat kärsineet kosolti taktisia tappioita, mutta eivät ole strategiastaan luopumassa.
Senkin tiedämme, että lännen strategiassa erityisesti EU:n tavoitteena on Venäjän talouden kuristamisella ja sen sotilaallisen voiman heikentämisellä pakottaa Putin neuvottelupöytään – käytännössä siis antautumaan ja vapauttamaan Ukraina sen kahleista.
Venäjän viimeaikaiset, alati kiihtyvät iskut Kiovaan ja muihin kaupunkeihin osoittavat, että Putin noudattaa sotateoreetikko Carl von Clausewitsin (1780-1831) aforismia: ” Sota on diplomatian jatkamista toisin keinoin.”
Diplomaattisella yhteydenpidolla Venäjään Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on selvästi ilmaissut halunsa pitää Venäjä mukana rauhanponnisteluissa ja siten välttää Ukrainan tilanteen kärjistyminen äärimmäisyyksiin. Sodalla kun on tunnetusti oma logiikkansa. Ydinaseiden aikakaudella se voi johtaa, jos ei täydelliseen, niin mittavaan ihmiskunnan tuhoon.
Me tavalliset ja meitä vaikutusvaltaisemmatkin ihmiset voimme katsoa Ukrainan murhenäytelmää ikään kuin elokuvaa päivittäin pohtimatta edes sitä, että jonain päivänä se saattaa koskettaa konkreettisesti koko planeettaamme.
Tämän katastrofin välttäminen painaa varmasti niin Putinin kuin Trumpinkin mieltä. Ainoastaan heillä on mahdollisuus vastuunsa tiedostaen ja valtansa puitteissa yhdessä pysäyttää syöksykierre kohti ”kuollutta kättä ( ven. perimetr ).