Lapin Kansa ja Uusi Rovaniemi ovat kirjoittaneet Rovaniemen kauppatorin koirakiellosta. Kiellossa vedotaan koirakuriin. Kiellon on asettanut torin hallinnoija Markkinakiinteistöt, eivät torikauppiaat. Monessa paikassa koirat saavat olla torilla. Asiassa on puolensa, hyvät ja huonommat. Koirakuria tarvitsisivat joskus koiranomistajat, eivät koirat.
Pidin talvisin muikkukioskia talvipakkasilla Sampoaukealla. Paistoin turistien ihmeteltäviksi lähiruokaa, jään alta nuottaamiani Norvajärven neulamuikkuja. Ei häävi bisnes talvipakkasilla. Eräänä päivänä terrieri sai vainun paistinmuikuista, karkasi omistajaltaan ja seisoi kohta muikkupannun edessä. Meistä tuli kavereita kun tarjosin käristemuikun karvakuonolle. Siivosi jopa pannun alustan jäälle tippuneista neulamuikuista.
Torilla oli myyjiä, joilla oli koirat autoissa. Tarjosin illalla ylijäämämuikut isommalle koiralle. Hotkaisi muikut heti, samoin toisina päivinä. Tulin aamuna muutamana Sampoaukean talvitorille teltan pystytykseen samat talvihaalarit päällä kuten aikaisemminkin. Iso koira, jota käytetään Balkanilla karhunkarkotuksissa, oli irti. Karhuntappaja haistoi haalareista muikunkäryn, tuli eteeni ja löi käpälät olkapäille. Loppuun kahden metrin korkeudesta katseltiin toisia silmiin. Jos en olisi koiraihminen, olisin saattanut säikähtää.
Pari vuotta sitten pidin kalatoria kauppatorilla. Myin rysillä pyytämiäni luonnonkaloja toriteltasta. Käänsin selkäni ja toriteltan sivussa oli tuore, iso, höyryävä koirantorttu, jonka jouduin siivoamaan. Jos olisin nähnyt, olisin tukistanut koiran omistajaa, en koiraa, joka ei hallinnut rakkiaan.
Nyt en ole laittanut toritelttaa pystyyn korkeiden torimaksujen vuoksi. Viikonlopun torimaksuihin menisi kuhalaatikko, toinen bensadieseliin käydessäni rysillä Vietosella. Pitäkää torinne, annetaan ahventen, haukien, kuhien ja muikkujen uida järvessä. Syödään rehulla kasvatettuja lohia ja siikoja, lähiruuasta ja vesiekologiasta ei niin väliä alikalastetuissa järvissämme.