Kuuntelin Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttilan haastattelua Ykkösaamussa. Hän oli huolissaan siitä, miten alueellisen toiminnan väheneminen huolestuttaa. Olen samaa mieltä.
Pääsin eläkkeelle Ylen Lapin alueradiosta 2003. Siihen aikaan se oli vielä todellinen alueradio.
Lappi on edelleen samankokoinen eli kolmasosa Suomesta. Meillä oli "Saa sanoa"-lähetykset, "Toivekonsertit" ja "Miksi näin", eli suorat lähetykset eri kunnista. "Kyläkierrokset," "Kalottiradio", eli jokaviikkoiset kontaktit Ruotsin Norjan ja Venäjän Murmanskin toimittajien välillä.
Lapin alueella on edelleen Perämeri, Inarinjärvi, Suomen pisimmät joet Kemijoki, Tornionjoki, Ounasjoki. Korvatunturi, joulupukki, Levin, Ylläksen Pallaksen ja Pyhän tunturit, Kilpisjärven erämaa-alue. Kasvava matkailu, kaivokset. Nyt Lapin radion toimintaa on rajoitettu.
Sain tehdä alueen musiikin esittäjistä 110 musiikkidokumenttia. Nyt alueellinen musiikki on boikotissa, musiikkivalinnat on "pasiloitu". Ainoa "pyhä" kohde, johon alasajokomitean uskallus ei ole riittänyt, on saamelaisten uutisten lähetykset.
Alueradiot perustettiin 1968. Silloin Rovaniemeltä tuli yhdet saamenkieliset uutiset. Nyt saamenkielisiä lähetyksiä tulee televisiosta pitkin päivää. Samaa uutista toistetaan peräkkäin sekä Ruotsin ja Norjan että Suomen saamenkielisissä lähetyksissä peräkkäin. Ensin tuoreina, seuraavana päivänä uusintoina. Tästä on järki kaukana.
Lapissa asuu asuu vajaat 3 000 saamelaista, suurin osa heistä asuu pääkaupunkialueella. Suomalaisia asukkaita on edelleen Lapissa lähemmäs 200 000.
Tarvitsemme edelleen Lapin oman ja omaehtoisen Lapin alueradion. Saamelaisten asiat ja uutislähetykset ovat osa ja välttämätön osa Yleisradion tehtävää, mutta ei pääasia. Nyt on reki mennyt hevosen edelle.
Olin 50 vuotta sitten toimittaja Sulo Aikion kaverina lähettämässä saamenkielisiä uutisia Inarin vanhalla koululla. Sulo nukkui studiossa, minä tarkkaamon puolella. Herätin Sulon, hoidimme lähetyksen ja menimme sen jälkeen kahville.