Kemin Murhalahden käyttöä koskeva pitkä kiista on päättynyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa alueen yhteis- ja virkistyskäyttöä painottavaan ratkaisuun.
Kiistassa on kyse veneväylästä, jonka yksityinen kiinteistönomistaja haluaisi ruopata omaan rantaansa. Osa muista lähistön kiinteistönomistajista on vastustanut hanketta. Myös paikallinen luonnonsuojeluyhdistys on suhtautunut hankkeeseen varauksellisesti.
Murhalahti on hyvin matala hiekkapohjainen merenlahti Ajoksen saaren etelärannalla. Pari kilometriä leveä rantakaistale on yksi Kemin rauhallisimmista ja luonnontilaisimmista rannoista. Osa miljööstä on luonnonsuojelualuetta.
Ranta-alue katkesi
Veneväylän haluava kiinteistönomistaja sai hankkeensa käyntiin vuonna 2013 ilmoitusmenettelyllä. Hän halusi kaivaa omistamansa tilan maa-alueelle satama-altaan ja edelleen noin 5–10 metrin levyisen ja 40 metriä pitkän väylän rantaan.
Lapin ely-keskus katsoi, ettei muutoksiin tarvita vesilain mukaista luvanhakua, koska hankkeella ei arvioitu olevan kummoisia ympäristövaikutuksia, ja varsinaisen vesialueen ruoppausmassojen arvioitiin jäävän alle 500 kuutioon. Kiinteistönomistaja sai myös maisematyöluvan kaupungin rakennusvalvonnalta.
Työt tehtiin seuraavana vuonna. Kiinteistönomistajan pihapiiriin asti ulottuva väylä ja satama-allas katkaisivat Murhalahden ranta-alueen niin, ettei sitä pitkin pääse enää kulkemaan vapaasti kuin talvella meren jäädyttyä.
Naapurit vastustivat
Kiinteistönomistaja haki seuraavaksi Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta lupaa jatkaa veneväyläänsä 140 metrillä syvemmille vesille. Naapurit puolestaan panivat vireille hallintopakko-asian, jossa vaadittiin, että jo rakennettu veneväylän alku ja satama-allas on ennallistettava.
Läheiset kiinteistönomistajat vastustivat veneväylää vedoten alueen luonto- ja maisema-arvoihin sekä muun muassa siihen, että väylä tekisi lasten käyttämästä matalasta uimarannasta vaarallisen. Naapureiden mielestä väylähanke oli voimassa olevan kaavan vastainen ja tuotti paljon enemmän ruoppausmassoja kuin luvanhakija oli ilmoittanut.
Avi myönsi luvan veneväylän ruoppaamiseen merelle asti loppuvuodesta 2015. Samalla avi hylkäsi naapureiden vaatimuksen rannan ennallistamisesta.
Ruoppauslupa kaatui
Yksi Murhalahden kiinteistönomistajista valitti avin ratkaisusta hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus asettui valittajan kannalle ja kumosi ruoppausluvan. Oikeus katsoi, että yhteinäisen virkistysalueen katkaiseminen haittaisi yleistä etua, eikä siitä vastaavasti olisi merkittävää hyötyä alueen kiinteistönomistajille ja väylän rakennuttajalle.
Hallinto-oikeus perusteli ratkaisuaan intressivertailulla ja kaavoituksella. Oikeus tulkitsi, että ranta on tarkoitettu ensisijaisesti yleiseen virkistyskäyttöön. Oikeus myös totesi, että kiinteistö, jolle veneväylää suunniteltiin, ei ollut yleiskaavan mukaan rantaan rajoittuva rakennuspaikka, vaan asumiseen ja yksityiseen virkistyskäyttöön kaavassa osoitettu alue rajoittui selvästi maalle.
Pitääkö alue ennallistaa?
Veneväylää suunnitellut kiinteistönomistaja valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta se piti lokakuussa antamallaan päätöksellä hallinto-oikeuden ratkaisun voimassa.
Hallintopakkoasia palautui aluehallintovirastoon uudelleen käsiteltäväksi.
Virasto päättää ensi vuoden puolella, joutuuko satama-altaan ja 40-metrisen veneväylän jo rakentanut kiinteistönomistaja ennallistamaan rantaan tekemänsä muutokset.
Näin sanoo laki
Vesitaloushankkeilla, eli vesiympäristöön vaikuttavilla toimenpiteillä on oltava lupaviranomaisen lupa, jos muutokset loukkaavat yleistä etua.
Lupa tarvitaan aina, jos vesialueen ruoppausmassan määrä ylittää 500 kuutiometriä - jollei kyse ole julkisen kulkuväylän kunnossapidosta.
Lupa myönnetään, jos hanke ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua, tai jos hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava suhteessa sen haittoihin.